Näytetään tekstit, joissa on tunniste roolivaate. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste roolivaate. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Uusi kruunupää

Heti kun kesällä sain ensimmäisen kruunun valmiiksi, aloitin toisen ja varsin nopeasti sainkin virkkuun tehtyä. Siihen pisteeseen, että enää olisi tarvinnut vain tärkätä se muotoonsa. Vaan viimeistelykeijuapa ei näkynyt missään. Kuukausitolkulla makasi valmis kruunu velttona keskeneräisten kopassa.

Erikoista sinänsä, sillä eka kruunu on ollut todella ahkeralla leikillä. Ja outoa semminkin, kun kultalangan ja erikeeperin yhdistäminen osoittautui käytössä täydelliseksi liitoksi: milloin kruunun päälle on istuttu tai astuttu, milloin se on survottu päiväkotikassiin linttaan, mutta joka kerran sen on saanut vähillä pyörittelyillä väännettyä takaisin muotoonsa. Luulisi siis, että olisi löytynyt motivaatiota saattaa toinenkin kruunu pian käyttövalmiiksi, mutta vasta pienen kruununprinsessan syntyminen naapurimaahan sai tämän tasavaltalaisen tarttumaan tahmaiseen liimahommaan.

 malli: Gertrud Bjurmanin Medaljonki
Virkkaa, neulo, solmeile -kirjasta (1974)
lanka: Novita Gold
(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)
kulutus: 20 g
2,0 mm virkkuukoukku
tärkkäys Erikeeper–vesi-liuoksella
(Ravelry)

Ohje on samaisesta Virkkaa, neulo, solmeile -vihkosesta kuin ensimmäisen kruunun. Tihrustelin sitä jälleen Virkatun linnun kuvasta, mutta lopulta löysin itselleni oman kappaleen Vancouver Island Treasures -nettidivarista. Olisipa kiintoisaa tietää, minkälainen on ollut tuon lähes neljäkymmentävuotiaan paluumuuttajavihkosen matka ja tarina, ennen kuin se päätyi maailmanlaajuisen tietoverkon avustamana Kanadan kautta takaisin koti-Suomeen!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Ritarillista

Joskus prinssillisiin velvollisuuksiin kuuluu taistella lohikäärmeitä vastaan, ja silloin on prinssillä hyvä olla suojanaan ritarin haarniskapaita.

Mithril
malli: omasta päästä
lanka: Novita Silver ja Novita Gold
(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)
kulutus: alle viisi kerää hopeaa, 
jokunen metri kultaista
4,5 mm pyöröpuikot
3,0 ja 4,0 mm virkkuukoukut

Haarniskapaidan neuloin ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Pääntien, hihansuut ja helman huolittelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Rullaa ne mokomat siitä huolimatta.

Helman ja pääntien halkioihin vähän kultaa joukkoon ja napit, jotka kesällä kaiveltiin lähikangaskaupan poistolaarista. Ne ovat ehkä sittenkin liian painavat tähän pukineeseen, mutta ei niitä kuulemma saa enää ottaa pois. Olkoot sitten, jos eivät menoa hidasta.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kultaa ja hopeaa

Jalometallivärien kimallusta kaamosmasennuksen karkottamiseksi.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Räyh

Esikoisen kanssa juhlistimme äitienpäivää Hevisaurus-keikalla. Se oli kyllä hyvä.

Tulkaa katsomaan, nyrkit ilmaan nostakaa
h.e.v.i saurus, saurus!

Myös kotosalla touhuilee Dinosaurus – lähes yhtä hurja kuin ystävänsä hevisaurukset, ja vähintään yhtä haasteellinen valokuvattava.

Dinosauruksen peruskaava on sama kuin leppäkertussa. Selkäruodon ja hatun piikkejä sekä hännänpäätä vahvistin ohuella vanukerroksella, muutoin kangas on leppiksen tapaan ikealaista fleecehuopaa.

Hyvää yötä viimeinen mammutti,
on aika mennä nukkumaan.
Hyvää yötä viimeinen mammutti,
sinut vielä muistetaan.
(Hevisaurus)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pistepirkko

Neulomisesta olen tykännyt aina, ompelemisesta en erityisesti koskaan. Vuosiin en ole mitään verhojen käänteitä vaativampaa ommellutkaan. Esikoisen innostus erilaisiin rooliasuihin on nyt kuitenkin herättänyt minussa vastustamattoman halun ommella koneella.

Päiväkodissa on vaikka minkälaisia upeita roolivaatteita, joista Esikoisen ykkössuosikki on viime aikoina ollut leppäkerttuasu. Juttelimme päiväkodin ihanan tädin kanssa roolileikeistä ja -vaatteista, ja kun kerroin harkitsevani asujen tekemistä itse, täti sanoi, että otahan tuosta leppis mukaan ja tee siitä kaavat! Siispä tuumasta toimeen. Äidin ompelukone oli huollossa, mutta saumurin sain heti lainaan. Ja kyllähän silläkin tekee jo vaikka mitä!

 

Kankaaksi ostin Ikeasta halvat fleecehuovat. Alle neljän euron peittokankaista raaski vähän leikellä harjoituspalojakin! Kypärälakista vielä malli ötökän pääksi, ja pistepirkko on valmis leikkiin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Oma ompelukone on nyt haave- ja hankintalistojen tuorein nousija...