Kärmes

Syksyllä tilasin Ilun Pläjäysseuran, kuusi vyyhtiä merinoa toisiinsa soinnutettuna. Olin jo ehtinyt unohtaa ostokseni, joten yllätys oli melkoinen, kun posti toi tämän setin. Mykistävän kauniita värejä. Ilu kertoi saatekirjeessä saaneensa innoituksen väritykseen Wim Wendersin elokuvasta Don´t Come Knocking: "...villin lännen värejä, taivasta, ruohoa, hiekkaa. Joka kohtauksessa aina mukana voimakasta laventelinsinistä: puku, auto, hattu, talo. Ihmeellinen elokuva!"

En ole viime vuosina ehtinyt elokuviin kuin... koska viimeksi? Tämäkin on siis näkemättä, mutta trailerin perusteella leffan väritys on juuri tuota ja musiikki vaikuttaa hyvältä. Pitääpä siis järjestää itselle aikaa katsoa tämä! Tällaisten visuaalisesti hienojen elokuvien katsomisessa on vain yksi vika – silloin ei voi neuloa samalla. Kun pitää katsoa.

malli: Susanne Reesen Boomslang

lanka: Handu Merinosukkalanka

(100 % merinoa; 400 m / 100 g)

kulutus ja väri: 55 g ruskeaa, 16 g kirjavaa, 

sinisiä, vihreää ja keltaista 5 g kutakin

3,5 mm pyöröpuikot

 (Ravelry)

Värit ovat niin upeat, että en halunnut erottaa niitä. Kokeilin niiden yhteistyötä siis kauluriin. Ja toimii! Jopa niin hienosti, että Mies, joka tavallisesti kelpuuttaa mustan lisäksi vain harmaat ja harmaalla sedatoidun vihreän sävyt, tykkäsi yhdistelmästä. Hyvä niin, sillä hän sai kaulurin syntymäpäivälahjaksi.

Ohjeen nimi, Boomslang, tarkoittaa puukäärmettä. Tämän version väritys ei ole yhtä räyhäkkä kuin afrikkalaisen esikuvansa, vaan muistuttaa ehkä enemmän Kummitädin pohjoisamerikkalaista kämppäkaveria. Kuvan viljakäärme ei asu Kummitädin luona vaan Tropicariossa. Käymme siellä silloin tällöin tarkistamassa, että kuinkas iso tädin Igorista voi tullakaan...

♥

Työssä poikkeuksellisen kiireinen ja sitova viikko takana ja toinen samanlainen edessä. Koneelle olen ehtinyt vain pikaisesti kääntymään, joten en ole ehtinyt vastata kommentteihinne, mutta olen lukenut ne ja iloinen jokaisesta! Lämmin kiitos kaikille käynnistään jäljen jättäneille. Ja kiitos tunnustuksesta, siina*k ja Jaana!

Haasteessa tulee listata 4–5 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

Hmm, haastepa hyvinkin! Minun täytyi ensin selvittää itselleni, mistä tietää, montako lukijaa blogilla – omalla tai toisen – on. Bloggerin hallintapaneelista löysin blogspot-blogien lukijat ja Googlen syötteenlukijasta tilaajien lukumäärän myös muiden alustojen blogeihin. Tilaajia kullakin blogilla näyttäisi äkkisilmäyksellä olevan enemmän kuin Virallisiksi Lukijoiksi ilmoittautuneita... Mikähän lienee näiden eri bloginseuraajanimitysten semanttinen ero?

Haastavaa oli tehdä valinta. Luen paljon myös muita kuin käsityöblogeja, ja hienoja on monia, mutta nämä nostan esille nyt.
Starling Knits and Crafts: Milja on vasta aloittanut bloginsa, mutta neulojana hän ei kyllä ole mikään vasta-alkaja. Taitava on: suunnittelee kauniita malleja ja kirjoittaa ne vielä ohjeiksi!
Puikkomaisteri. Tässä kohdassa lakkasin uskomasta noihin lukija- tai tilaaja-tilastoihin: Puikkomaisterilla ei voi olla niin vähän tilaajia!
Iskä kokkaa. Teini-ikäisten isä ja vaimonsa omaishoitaja tekee ruokaa ja hienoja huomioita arjestaan.
Sotkuholistin päiväkirja, joka toivottavasti ei ole hiljentynyt kokonaan.

Rubiinien säihkeen vangitsemisen vaikeudesta

Handun ylellisyysseuran kolmas ja viimeinen lähetys saapui aivan joulun alla. Pehmeistä pehmeintä lankaa syvässä ja täyteläisessä rubiininpunaisen sävyssä – kashmiria, silkkiä ja merinoa.

Sillä oli edeltäjiensä luonne: hirmuinen kiire päästä puikoille ja kasvaa isoksi, mutta suunnattomia vaikeuksia osata ilmaista selkeästi, miksi isona haluaisi. Monenlaisia haaveita ja ajatuksia kyllä riitti: pitsi olisi tosi kiva, ja palmikko oikeastaan myös. Voisi olla hyvä pipona. Tai miksei huivina...

Monia mahdollisia pipomalleja mietin, mutta mitä pidempään pyörittelin vyyhtejä käsissäni, sitä varmempi olin, että haluan niistä sittenkin huivin. Edellisistä ylellisyysvyyhdeistä neulomani huivit ovat olleet todella kovalla käytöllä (joka aamu kiepautan kaulaani keltaisen tai harmaan), ja huivissa pääsisin nauttimaan tämänkin langan pehmeydestä varmasti enemmän kuin pipossa.

Kitman Figueroan kauniin Batik-huivin pitsiä ja palmikkoa yhdistävä rakenne alkoi vaikuttaa täydelliseltä valinnalta langalle. Huivin kolmiomalli kuitenkin epäilytti, koska se ei ehkä arkikäytössä ole minulle kätevin. Toisaalta en halua turhia jämälankoja, ja langan kulutuksen optimointi on kolmiohuivia tehdessä hankalampaa kuin tuubikauluria tai pitkän mallista huivia neuloessa. Niinpä otin Batik-huivista mallikerran, toistin sitä pitkäksi huiviksi ja yhdistin rinkulaksi samaan tapaan kuin keltaisen ylellisyyslangan. Huiville tuli mittaa kaksinkerroin taitettuna noin 75 cm, jämälankaa jäi metrin verran.

Batiikki

malli: Kitman Figueroan 

Batik-huivista oma sovellus

lanka: Handun käsinvärjättyä

(75 % merinoa, 15 % silkkiä ja 10 % kashmiria; 

329 m / 100 g)

kulutus ja väri: 200 g Rubiinien säihkettä

4,0 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Valmiin huivin kuvaaminen on osoittautunut mahdottomaksi. En saa valaistusoloja säädettyä enkä upeaa punaista sävyä toistettua oikein. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa väri on minun näytölläni lähinnä todellisuutta, kahdessa viimeisessä jotain aivan muuta, mutta niistä paljastuu huivin muoto ja malli, joten mentäköön näillä.

Ilulle lämmin kiitos ylellisestä seurasta!

Sävy sävyyn

Kun näin Color Affection -huivin, kolahti se kovaa. Ohjetta myytiin alkujaan vain Plucky Knitteriltä lankasetin ohessa, ja tunsin itseni jo ehkä hieman liian nörtiksi, kun uudenvuoden vastaanoton lomassa roikuin netissä toista tuntia ja yritin vimmaisesti klikkailla itselleni yhden setin. Ihan minkä vaan, ei mitään väliä enää värilläkään! Sillä kertaa en yrityksessäni onnistunut, mutta pari päivää myöhemmin ystävällinen ravelryläinen vinkkasi, että lanka–ohjepaketteja on taas tarjolla. Kädet adrenaliiniryöpystä täristen sain tilattua itselleni Sentimental Reasons -lajitelman, ja eilen nuo ihanat viimein kotiutuivat.

Tänään kaupunkireissulla ostin puseron, joka ei ole lainkaan väriseni (eli musta), mutta kuitenkin vastustamattomalla tavalla vaati päästä mukaani. Kotona huomasin tämän, sattuma vai selitys:

Nyt ohjetta saa jo ihan itsenäänkin. Laitan huivin puikoille hetikohta. Kunhan vielä ihailen tovin noita kauniita vyyhtejä ennen kuin "pilaan" ne kerimällä.

Sydämentykytyksiä aiheutti myös ensimmäinen onnistunut ostosreissu Wollmeisen päivityksestä. Sukkalankaa (Twin 80/20) väreissä Schwartz, Heavy Metal, Tollkirsche ja Pesto.