Tuli vähän sellainen olo, että yhtään uutta projektia tai lankakeräostosta en voi itselleni perustella ennen kuin nämä on tuhottu. Mutta mitäs tällaisesta lajitelmasta lankaa oikein muuta voisi tehdä kuin laumoittain kirjavia lapasia tai sukkia. Lapasia en ole tehnyt... noh, pitkään aikaan. Ja sukkienkin kanssa on ollut vähän niin ja näin.
Jokunen vuosi sitten ostin Sukkasillaan-kirjan (Mitronen ja Vilkkumaa, Tammi, 2005), kun tuli vastustamaton tarve neuloa rehelliset, vanhanaikaiset villasukat ja piti palauttaa mieleen, miten se vahvistettu kantapää tehtiinkään. Vahvistetun neuloksen sain kyllä aikaiseksi, mutta muuten kantapää ei täyttänyt toiveita. Vaikka kuinka luin kirjan ohjetta ja vakoilin edesmenneen mummuni neulomia sukkia, en saanut poimittua jalkaterää varten silmukoita ilman että kantapään reunaan tuli isot ilmastointiaukot. Lisäharmitusta aiheutti se, että vaikka tein kirjan ohjeen mukaan sukan kokoa "naiselle" (oma kenkä 39–40), tuli siitä juuri sopiva miehen 46-kokoiseen jalkaan. Hmph. Sain sukat valmiiksi, mutta langan päättely ei enää huvittanut. Vain vuoden ne poloiset joutuivat odottamaan, että jaksoin kaivella kanavaneulan esiin...
Pitkän sukkahiljaisuuden jälkeen neuloin viime kesänä itselleni Norosta polvisukat (opettelin Judy's Magic Cast-On -aloituksen samalla kun prinsessa Victoria ja Daniel tahtoivat toisensa!) ja helteiden hellitettyä Strickenit. Noro-polvareihin tein kantapään lyhennetyin kerroksin (short row heel), siihen olin tyytyväinen, mutta Strickeneihin piti taas poimia silmukoita laidasta... ja vaikka tykkään sukista kovasti muuten, oli kantapää jälleen se osio, jonka olisin toivonut osaavani tehdä jotenkin paremmin.
Mutta siis, sukkalankaa nurkat puolillaan, eikun neulomaan. Ensin tein Nallesta yhden Vellamo-parin. (Siihen tuli tiimalasikantapää. Ja taas tuuletusaukot.) Sitten luin villasukkakeräyksistä: Sotilaskotiliiton sukkahaaste tuntemattomalle sotilaalle ja Wilhelmiinan tempaus siviilipalvelusmiehille. Niissäpä hyvä keino päästä eroon vajaista keristä. Etsiskelin Ravelryssä raidoitusidoita ja löysin Suurperheen sukat. Tykkäsin ideasta heti: hyvin perinteisenmallinen sukka, mutta jalkaterän päällinen ja pohja tehdään erikseen. Kun kantapää tai kärki kuluu puhki, voi säästää varren ja jalkapöytäosan verran aikaa ja lankaa ja neuloa vain pohjan ja kärjen uudelleen. Ajattelin, että tähän malliin saa hyvin myös upotettua lankajämiä.
Sivarisukat, koko noin 46–47
malli: Suurperheen sukat (Ullassa)
lanka: kaapinkätköjen jämäkerät Novitan Nallea
(75 % villaa, 25 % polyamidia)
kulutus ja väri: 76 g harmaata, 15 g valkoista ja 15 g punaista
3 mm sukkapuikot
(Ravelry)
Reunasaumojen kanssa tuskastelin jonkin verran. En meinannut saada niitä nätiksi. Muutaman ruman ja irvistelevän yrityksen jälkeen tein taas tutkimusmatkaa Ravelryyn. Tsundeen sukissa oli tosi siistinnäköinen sauma. Hän oli yhdistänyt ala- ja yläkappaleet jo matkalla neuloen reunasilmukat yhteen, mutta tässä se ei tietysti enää onnistunut. Tsundeen kuvista sain kuitenkin ahaa-elämyksen, ettei se haittaa, jos saumalanka vähän näkyykin oikealle puolelle. Pääasia, että sauma on siisti. Joten ompelin sauman oikealta puolelta, tapa taitaa olla nimeltään mattress stitch.
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen!
Puikoilla on toinenkin suurperheensukkapari väriyhdistelmällä harmaa-vihreä-valkoinen. Se taitaa sopia paremmin maastopuvun kanssa pidettäväksi, joten tämä ensimmäinen pari olkoon siviilipalvelusmiehelle. Huomenna kiikutan ne posteljoonille, saa toimittaa sivarisukkasäkkiin mitä pikimmin.
