Aikamoista

Vuoden viimeinen päivä. Se on täällä taas ja sittenkin, vaikka maailmanlopun profeetat välillä muutakin uhkailivat. Ja aikamoinen vuosi on ollutkin. Iloa ja surua, myötäelämistä, epävarmuutta ja suuria päätöksiä, tasaisen arjen junnaavaa sitkoa. Elämää isolla kirjaimella.

Vuodentakaisessa nytkuttelussani kirjoitin, että yritetään elää nyt eikä vasta sitkun. Niin toki teemme edelleen, mutta elämä on ajoittain niin täyteläistä, että on haasteellista pysähtyä hetkeen. Jostain lukemastani tai kuulemastani haastattelusta (hitsi, kun en taas yhtään muista kenen ja mistä) jäi mieleen ajatus, että 'saaristossa eläessä aika on kokonaista'. Välillä mietin, minkälaista se olisi.

Samaisessa kirjoituksessa lausumani toive enemmästä tilasta on toteutumassa. Alkuvuodesta me muutamme uuteen kotiin ja saamme laittaa varastoon pakatut kirjat takaisin hyllyyn. Tiedän huijaavani itseäni, mutta haluan uskoa, että omenapuiden alla aika edes hieman hidastuisi.

Aikalainen-setti

malli: Veera Välimäen Contemporary

kauluri
lanka: Wollmeise Merino DK
(100 % merinovillaa)
kulutus ja väri: 140 g Grashüpferiä
puikot: 4,5 mm, 4,0 mm ja 6,0 mm
(Ravelry)

pipo
lanka: Wollmeise Pure
(100 % superwash merinovillaa)
kulutus ja väri: kaksinkertaisena 105 g Heavy Metalia
puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm
(Ravelry)

Se epäilyttävä vihreä, se oli lopulta erittäin hyvä, kun sai kaveriksi harmaan.

Hyvää uutta vuotta!

Epäilyttää

Muutamakin asia.

Ensinnä vaalea-harmaa. Se on Titityyn mysteeriklubilainen, valmiiksi neulottu jo aika päiviä sitten, mutta en ole saanut pingotettua kun epäilyttää kovin. Että osaisinko sittenkään pitää tuon mallista. Madeline Toshin Merino Light on aivan ihana lanka, mutta hieman epäilyttää sekin, että vaalean vyyhdin sisältä löytyi solmu ja yhteen solmitut pätkät eivät olleetkaan ihan samanväriset. Toisesta kuvasta sen näkee – minun silmääni ehkä liiankin selvä sävyero.

Toiseksi tuo vihreä. Onkohan sittenkin liian... noh, vihreä. Sini-valkoisen reuna mietityttää myös. Että oliko visio lopultakaan toimiva.

Ja sitten semmoinen kumma juttu, että aika monella tämän blogialustan käyttäjällä on käytännössä samaan aikaan tullut kuvakiintiö täyteen. Melkoinen sattuma? Minä ajattelin ainakin hetken kokeilla, miten sujuu kuvien näyttäminen Flickrin kautta.

Edit 17.2.2013. Joku kiukkusi Flickrin linkissä ja kuvat lakkasivat näkymästä täällä. Blogialustan kuvakiintiöön oli tullut automaagisesti lisää tilaa, joten laitoin kuvat sinne. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Sohvalla

Sain Raikulta haasteen paljastaa neulomisnurkkaukseni. Moni on jo ehtinyt esitellä omansa, ja niiden myötä minulla on kynnys noussut. Vaan ei tämä panttaamalla parane. Nurkkaukseni on nimittäin kovin tylsä. Ei siellä ole mitään. Se on sohva.

Päivän mittaan se kerää syliinsä kirjoja, legoja ja pehmoleluja, mutta illalla kun perheen pienet menevät nukkumaan, kirjat kuljetetaan hyllyyn, legot ja pehmolelut paikoilleen. Ja kun minä viimein saan rauhassa istua neuleineni tuohon sohvassa näkyvään kuoppaan, sohva näyttää tältä. Tyhjältä.

Se keskeneräisten kaaos on ihan toisaalla. Keväinen kuva paljastaa, että ennen se oli tv-tasolla Kupittaan Saven koirafiguurin riesana.

Muutaman viikon koira on saanut kuitenkin nauttia esteettömistä näkymistä kivilamppumajassaan, sillä taannoiselle Päivölän reissulle siirsin keskeneräiset kassiin.

Ja siellä ne ovat vieläkin. Viihtyvät hyvin ja ovat jopa saaneet muutaman uuden kämppiksen.

Miltäs Sinun nurkkauksessasi näyttää?

Sukkasatoa

Toinen yritys kerätä satoa ei ollut paljon ensimmäistä häävimpi. Tai miten sen ottaa... tuplasin tuloksen. Saaliin kaksinkertaistaminen ei kuulosta ollenkaan yhtä surkealta kuin kaksi paria?

Sen verran sain valmiiksi asti. Yhden parin itselle ja toisen lapselle.

malli: Lana Holdenin Skew

lanka: Handun Merinosukkalanka
(100 % merinovillaa)
kulutus ja väri: 82 g, Piaf

puikot: 2,5 mm, joustimessa 2,0 mm

(Ravelry)

Kolmannet skewit, mutta eivät varmasti vieläkään viimeiset! Lanka tarttui mukaan elokuussa Pukkilan puikkopäiviltä – kengät valitsivat itselleen kaverin.

Lapsen kumisaapassukkiin löytyi lanka jämänallelaatikosta. Minusta niistä tuli ihan nätit, mutta käyttöön eivät ole vielä kelvanneet. Kuvat sain sentään maaniteltua.

malli: varpaista varteen, 

kantapää lyhennetyin kerroksin

lanka: Novita Nalle

(75 % villaa, 25 % nylonia)

kulutus: 75 g

puikot: 2,5 mm

(Ravelry)

Ehkä tästä toisesta kokemuksesta voisi jo ottaa opiksi – minusta ei selvästi ole keskittymään pelkkään sukankutomiseen kokonaiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Sukka on projekti, joka etenee muiden projektien rinnalla. Omaan tahtiin. Pakottamatta.

Kiukkutiput

Kesällä oli isot kisat ja niiden ohessa Ravelryssa tempaus. Aiemmissa yhteyksissä tempauksen nimi oli Ravelympics, mutta nyt eräs iso rapakontakainen olympiakomitea oli sitä mieltä, että käsityöharrastajien leikkimielisen kisailun nimi halventaa olympialaisten "todellista henkeä", joten tänä vuonna tempoiltiin nimellä Ravellenic Games.

Minun oli tarkoitus tehdä lapsille kauan sitten luvatut lelut sopivasti kisatunnuksen väreissä. Mutta sepä olikin yllättävän työläs projekti, johon kaksi viikkoa ei riittänyt. Kaksi raivokasta tirppaa sain kisojen aikana valmiiksi asti ja loput hyvälle alulle, joten tulin palkituksi sarjoissa Toy toss, Synchronized stashbusting ja Cast on trapshoot. Kisaväsymys oli kuitenkin niin kova, että viimeinen keskeneräinen valmistui vasta eilen.

 malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Blue Bird

(Ravelry)

 

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Yellow Bird

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Black Bird

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Cardinal

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Pig

(Ravelry)

Kaikki hahmot on virkattu Novitan Tennessee-langasta 3 mm:n koukulla. Possulla on 9 mm:n turvasilmät ja muilla 6-milliset.

Lapset ovat aivan onnessaan ja tyytyväinen olen itsekin, mutta ihan hetkeen en tee yhtään näperrysvirkkuuta.

Reissukässä

(Ravelry)

Viime aikoina valmistuneista huiveista jäi rasittavia pikku lankanöttösiä. Pieniä keriä, jotka eivät yksin riitä mihinkään. Lankoja, joita on hyvin hankala saada lisää samaa väriä ja suoranainen mahdottomuus samaa värjäyserää.

Törmäsin raitahuivi-ideaan, joka oli täydellinen pienten eriväristen lankakerien hävittämiseen. Ihan oikea, aito Rayures minun huivini ei kuitenkaan ole, koska en ostanut ohjetta enkä siten tiedä minkä taidokkaan jujun omassani menetin. Koska lähtökohtaisesti en pidä itseäni lainkaan saitana, nolottaa hieman myöntää, että minusta tuntui kohtuuttomalta maksaa viisi dollaria ohjeesta, josta en uskonut saavani irti enempää tietoa toteutukseen kuin mitä kuvasta pystyin päätellä.

Pikku nöttöset ja helppo ainaoikea kulkivat mukana kesän reissuilla Muumimaailmassa, Tallinnassa ja Pukkilan puikkopäivillä... sekä lopulta neitsytmatkalle valmiina huivina Heidelbergiin ja kuvattavaksi Frankfurtin lentoasemalle. Kiusallisista jämälankakeristä tuli uusi lempihuivini!

Tykkäysviesti

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Iloinen kiitos Post it -lappusesta, Mevrouw Walvis!

Liimaan sen eteenpäin blogeihin
50 villapeikkoa
eriparivillasukka
in angulo cum libro
Jämämaisteri
yksiä pieniä kirjoituksia

Sormuksen ritari vartiolinnakesaarella ja luiseva Rosalinda

 malli: Janneke Maatin Aragorn

lanka: Puffalan Sukka-Puffa

(75 % villaa, 25 & polyamidia)

kulutus ja väri: 74 g Kuuskajaskari

2,0 mm puikot

(Ravelry)

malli: Jenni Östermanin Bones

lanka: Puffalan Sukka-Puffa

(75 % villaa, 25 & polyamidia)

kulutus ja väri: 66 g Rosalinda

2,0 mm puikot

(Ravelry)

 

Pariskunta mainiosta Puffalan sukkalangasta. Sukka-Puffaa on miellyttävä neuloa, ja minusta se sopii erinomaisesti tällaisiin kolmiulotteisiin neulepintoihin.

Aragornin aloitus oli veikeä: silmukat luotiin ja ensimmäiset kerrokset neulottiin apulangalle, joka myöhemmin purettiin. Reunuksesta tuli joustava ja varsin nätti!

Seuraava pari on jo puikoilla, tällä kertaa Ilun taidolla värjäämää. Niiden toivon valmistuvan ajoissa säilöttäväksi Sukkasadon Hillokellariin.

Toinen

Tämän aamun Hesarissa oli juttu Veera Välimäestä. Kuvassa hänellä oli kesän hittihuivi harteilla, ja siitä tuli mieleeni oma raportoimattomani.

malli: Veera Välimäen Color Affection

lanka: The Plucky Knitter Plucky Feet

(90 % merino, 10 % nylon;

389 m / 115 g)

kulutus ja väri: 87 g sinistä (Bleu),

62 g ruskenharmaata (Flannel) ja

93 g vihreää (Olive Bar)

4,0 mm puikot

(Ravelry)

Kun neuloin ensimmäisen Color Affectioni, ihastuin paitsi malliin myös lankaan. Plucky Knitterin Primo Fingering oli puhdasta luksusta, ja sitä tilaisin kernaasti lisääkin, mutta kauppa täydentyy valitettavan harvoin. Kerran kuitenkin osuin päivitykseen, jossa myynnissä oli mysteerisettejä samaan Color Affection -huivimalliin, mutta tällä kertaa lankana Primoa hieman arkisempi Plucky Feet. Arkisempi tarkoittaa, että ei kashmiria – "pelkkää" merinoa ja kymmenys muovia. Olenko hieman hemmoteltu?!

Mysteerisetin vaihtoehdot olivat cool ja warm. Valitsin viileän ja hämmästyin kovin saadessani paketin. Minun silmääni nämä sävyt ovat paremmin lämpimän kuin kylmän puolella – hehkuvan kesän sininen taivas, syvä vihreä ja multaa niiden alla.

Huivi oli yhtä kiva neuloa toisenkin kerran. Sisko suostui kuvausassariksi ja taikasanoilla "ihanat värit" sai huivin omakseen.

Ohutta yläpilveä

Minä en neulo suoranaisesti tarpeeseen – ellei neulomisen meditatiivista, päätä hoitavaa vaikutusta sellaiseksi lasketa. Villasukkia en välttämättä tarvitse: olen jo monet talvet pitänyt jalkani lämpiminä Lankamaailma Nordiasta ostamillani alpakkasukilla. Ne kun pukee suoraan iholle, ei kenkään tarvitse paukkupakkasillakaan muuta. Vuosiin en ole tykännyt neuloa itselleni villapaitoja tai -takkeja. Niistä on tavannut tulla liian paksuja ja hiostavia, mikä saattaa toki johtua käyttämieni lankojen paksuudesta ja sisältämästä keinokuidusta. Kaikista mieluiten pukeudun ostoneuleeseen, joka on ommeltu kasaan ohuesta merinovillaneuloksesta. Huiveja ei kukaan oikeasti tarvitse niin monta, että pelkällä tarpeella selittäisi kuluneen vuoden aikana valmistuneet kymmenen huivia omaan käyttöön.

Olen kyökkipsykologisoinut neulomiskäyttäytymistäni ja tullut siihen tulokseen, että useimmiten neulon kokeillakseni. Kokeilen tekniikkaa, uutta lankaa tai itseäni. Sukkia olen neulonut kokeillakseni kauniita malleja ja mielenkiintoisia toteutuksia sekä testatakseni tekniikoita. Kun vuosien neulomistauon jälkeen aloitin leuhkasti pitsipolvareilla ja Sylvillä tai tein ensimmäisen pitsihuivini ohuella pitsilangalla, haastoin itseäni. Osaanko.

Alkuvuodesta näin Ravelryssa anna186:n upean Nuvemin. Piti jälleen kokeilla – lankaa ja omaa kestävyyttä. Ohuen ohuesta langasta noin tsiljoonabriljoonaa silmukkaa. Jaksanko.

Hetken ihmettelin ColourMartin kehuttua valikoimaa ja päädyin sekoitelankaan, jossa on kashmiria, silkkiä ja merinoa. 150 gramman tötterössä yli kaksi kilometriä lankaa!

ColourMartin langat on käsittääkseni tarkoitettu ensisijaisesti teolliseen koneneulontaan, mistä syystä ne on päällystetty jonkinlaisella silikonilla, ja lanka tulee pestä öljystä puhtaaksi kuumassa astianpesuainevedessä joko ennen tai jälkeen neulomisen. Tuntuma langassa ja siten myös siitä neulotun pinnan tiheys muuttuu kovasti pesussa, joten projekti alkoi tavallista paljon huolellisemmalla mallitilkun neulomisella ja pesemisellä.

Mallitilkun perusteella loin 460 silmukkaa ja aloin neuloa. Oikeaa silmukkaa toisensa perään, joka toisella kierroksella 12 silmukkaa massaan lisäten.

Nimbo culumos
malli: Martina Behmin Nuvem

lanka: ColourMart 2/28 NM laceweight,

60 % merinoa, 20 % kashmiria ja 20 % silkkiä

kulutus ja väri: 150 g (2100 m) Griggio Medio

2,75 mm pyöröpuikot (1,5 m)

(Ravelry)

Ja jaksoinhan minä. Yhteensä yli 177 000 silmukkaa. Lopputulos on jotain aivan jumalaista: henkäyksen kevyttä ja ohutta, pehmeän lämmintä hattarapilveä. Enköhän minä tämän sittenkin tarvitse!

Olisi monenmoista. Niihin palaan kunhan joutilaisuudeltani joudan.