Ylellistä ihanaa

Sukkasadon ensimmäinen pari siis valmistui, ja niistä tuli lopulta oikein kivat. Mutta ennen sukkasatoskewejä sain valmiiksi jotain aivan ihanaa.

Syyskuun alkupuolella toi posti Handun Ylellisyysseuran ensimmäisen lähetyksen, kaksi vyyhtiä perulaista alpakkasilkkiä. Aivan käsittämättömän pehmeää luksusta, johon Ilu oli valinnut värin kuin minua ajatellen.

Muutaman päivän etsin sopivaa ohjetta suorastaan maanisena. Mielessä oli hartialämmitin. Mieluiten palmikkokuviota, mutta ei mitään liian monimutkaista – jotain yksinkertaista, että lanka saisi jäädä pääosaan. Löysin paljon kauniita malleja, joista osa päätyi jonoonkin, mutta juuri tälle langalle täydellistä ei hakuihini osunut. Hinku tehdä oli kuitenkin niin kova, että loin vain reippaasti silmukat ja aloin veivaamaan peruspalmikkoa. Tavoilleni uskollisena tein ja purin, tein ja purin, mutta lopulta päädyin tähän. Ja olen niin tyytyväinen, että!

Hyvä, lämmin, hellä

malli: oma sovellus ikiaikaisesta peruspalmikosta

lanka: Handun käsinvärjättyä

(80 % extrafine alpakkaa ja 20 % silkkiä)

väri ja kulutus: Musta kulta, 2 vyyhtiä

vyyhdissä 166m /100 g

6 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Aluksi ajatukseni oli kaventaa reippaammin, mutta matkalla muutin mieltäni ja jätin pääntien avaraksi, koska näin lämmittimen voi kiepauttaa kaksinkerroin kauluriksi.

Puikkosuositukseksi oli annettu 4–5 mm, mutta minulla on tiukkaa neulovan identiteetti, ja halusin neulepinnasta ilmavan ja pehmeän, joten valitsin 6 mm:n puikot. Loin 168 silmukkaa (cable cast on) ja tein suljettuna neuleena kuuden ja kahden silmukan peruspalmikoita 14 toistoa (6o, 2n, 2o, 2n; kuuden silmukan palmikkokierto 8 krs:n välein, kahden silmukan palmikkokierto joka 2. krs).

Kun olin tehnyt viisi kiertoa kuuden silmukan palmikkoon, aloin kaventaa palmikkoraidan kummankin käsivarren kohdalta niin, että kavennusten väliin jäi selkäpuolelle viisi ehjää palmikkoraitaa ja etupuolelle seitsemän. Kuuden silmukan palmikon jaoin yhdeksännen palmikkokierron yhteydessä 2o, 2n -joustimeksi, jossa kaksi oikeaa silmukkaa kiersin kapeaksi palmikoksi.

Neuloin niin pitkästi kuin lankaa riitti. Ja se tulikin käytettyä tarkkaan, viimeisen silmukan pääteltyäni lankaa oli jäljellä kymmenkunta senttiä!

Nyt saavat kylmät tulla (ja työpaikan ilmastointi puhaltaa), minä olen valmis.

Edit 15.12.11. Korjasin linkin silmukoiden luomiseen.

Sukkasatoskewit

malli: Lara Holdenin Skew

lanka (kulutus ja väri): Araucania Ranco Multy (36 g, 332)
ja Cascade Yarns Heritage (32 g, valkoinen 5618)

2,5 mm pyöröpuikot

joustinneuleeseen 2,0 mm pyöröt

(Ravelry)

Ne ovat viimein valmiit. Olen optimisti ja sanon, että ne ovat ensimmäinen sukkasatoparini.

Rumasti alakynnessä

Kun Sukkasadon toinen erä lähestyy loppuaan, näyttää tämän pikku satoilijan tilanne hyvin huolestuttavalta. Ei vielä ensimmäistäkään valmista sukkaa, parista nyt puhumattakaan.

Heti turnauksen alkaessa pieni sukkasatoilija sai vastaansa kaikista pahimman, Aikavarkaan. Myös Työnä tunnettu Aikavaras vie leijonanosan sukkasatoilijan arkipäivien tunneista ja aikaisilla aamuherätyksillä nipistää juonikkaasti minimiin myös iltayön hiljaiset tunnit eli perinteisen neulomishetken. Pieni sukkasatoilija aloitti kuitenkin rehvakkaasti ja Aikavarasta julkeasti uhmaten loi silmukat kahteen sukkaan heti Sukkasadon alkajaisiksi.

Sukkasatoilija oli jo saanut ensimmäisen sukan kierrosta vaille valmiiksi, kun kehään astui säälimätön Purkaja. Sen armotonta silmää ei langan käyttäytyminen miellyttänyt: se oli sitä mieltä, että vyyhdillä niin kaunis Ranco näytti neulottuna koko-jalan-mustelmalta. Kriittisyys neulepintaa kohtaan oli ollut aistittavissa alusta alkaen, mutta julma Purkaja antoi pienen satoilijarukan neuloa sukan lähes valmiiksi asti ennen kuin iski täydellä raivollaan ja purki koko moskan.

Rakas arkkivihollinen Purkaja on sankarittarellemme kuitenkin niin tuttu, että sen oikuttelusta ei urhea sukkasatoilija tasapainoaan menettänyt. Sisukkaasti hän loi puikoille uudet silmukat ja alkoi kesyttää levotonta Rancoa valkoisella raidoittaen. Näyttääkin siltä, että Purkaja on toistaiseksi poistunut kehästä.

Mutta sitten sai pieni sukkasatoilija vastaansa itseään paljon suurempia voimia eli Handun Ylellisyysseuran ensimmäisen paketin: kaksi vyyhdillistä jumalaisen pehmeää alpakkasilkkiä. Pieni sukkasatoilija kuuli suustaan lauseen: "Hiiteen sukkasato ja joululahjaneulomukset, minä haluan tästä langasta itselleni jotain ihanaa. Mielellään heti." Ja niinhän siinä kävi, että kun Aikavaras pariksi päiväksi hieman hellitti, pieni sukkasatoilija antoi mieliteolle vallan, siirsi sukanraakileet sivuun ja kävi käsiksi luksusvyyhteihin.

Sukkasadon kolmas erä on alkamassa. Miten käy pienen sukkasatoilijan? Jaksaako sankarittaremme taistella Aikavarasta vastaan? Pystyykö hän vastustamaan ylellisyyslankojen seireeninlaulua? Saako hän mitään valmista Hillokellariin säilöttäväksi? Henkeä pidätellen seuraamme tilannetta.

Sadonkorjuun aika

Syksy on nyt virallista, Sukkasato on alkanut. Minä kerään satoa Hillokellariin – kävin siellä hyvissä ajoin esittäytymässä ja suunnittelemassa alustavia.

Nopeimmat näyttävät saaneen ensimmäisensä jo valmiiksikin. Hoppu tahtoo tarttua. Yritän muistuttaa itselleni, ettei tämä ole kilpailu, malttaa mieleni ja muistaa keskittyä nautiskemaan tärkeimmästä eli prosessista.