Tunnelmallista.

Tuoksuvaa.

Rauhallista.

Hyvää joulua!

Pistaasia ja hopeapatinaa

Lasten villatakit ovat olleet valmiit jo reilun kuukauden, mutta olen pantannut postausta, koska elättelin toiveita saada kunnollisia otoksia takeista käytössä. Marraskuu kuitenkin tarjoaa puitteet lähinnä tärähtäneille ja keltaisille tunnelmakuville, joten olkoon, mennään päivänvalossa otetuilla henkarikuvilla.

Halusin neuloa lapsille lämmikettä talvea varten. Ulkokäyttöön haalarin alle on ohuet merinohaalarit ja -paidat, mutta villatakki sisäkäyttöön puuttui. Semmoinen, jonka voi helposti kiskaista ylleen ja säädellä napituksella, jos uusi koti osoittautuu talvipakkasilla vetoisaksi ja lattiat viileiksi. Poikaset saivat valita värit ja ilmeisen laatutietoisina iskivät kyntensä Wollmeise-laatikoihin.

Raidalliset

malli: perusraglan ylhäältä alas,

nappilista ja resori kierretyin silmukoin

lanka: Wollmeise DK

(100 % merinoa)

värit: Pistazie, 47 Ag ja Natur

3,5 mm puikot (tiheys 24 s/32 krs)

napit Nappitalosta

(Ravelry)

Tuntuu, että pojille on tosi vähän neuleohjeita. Ei löytynyt nytkään semmoista, jota olisin voinut suoraan käyttää, joten neulomalla, kokeilemalla, purkamalla, neulomalla ja taas sovittelemalla päästiin perille. Mutta hyvät tuli!

Sininen hetki

Jotain outoa tapahtuu. Sininen, jota pitkään siedettiin lähinnä farkuissa, on alkanut ujuttautua vaatekaappiini. Sinne on tullut muitakin värejä. Ja hyvin monia niitä värillisiä yhdistää yksi asia: ne on käsinneulottu. Onko tämä sitä väriterapiaa?

malli: Veera Välimäen Water and stone

lanka: Louhittaren luolan Ahti

(100 % BFL-villaa)

kulutus ja väri: 600 g Kammaria

4,0 mm puikot

(Ravelry)

Tyynesti ja kevyesti kohti talvea

Minä palelen aina. Tai en sentään ihan aina: keskivertovuodessa on ehkä viisi päivää, kun en palele. Siksi kylmä vuodenaika on minulle vähän vaikea, vaikka syksystä ja varsinkin lumisesta talvesta kovasti pidänkin. Tällä kertaa päätin varautua hyisten ilmojen tuloon jo hyvissä ajoin. Kesäkuussa aloin neuloa alpakasta tiheää, lämmintä ja suojaavaa pintaa. Se hyvä puoli on jatkuvasta palelusta, että alpakan neulominen ei tunnu kurjalta edes kesähelteillä.

malli: Veera Välimäen Still Light

lanka: Garnstudio Drops Alpaca

(100 % alpakkaa)

kulutus ja väri: 450 g harmaata (0506)

3 mm puikot

(Ravelryssa)

Alpakan rento luonne huolestutti, joten tein hitusen ohjetta tiheämpää neulepintaa, ja ainakin nyt tuntuu siltä, ettei tuo tuosta liikaa pääse venähtämään. Joten antaa tulla, pakkasrouva, minä olen varautunut.

Lisääntyvää pilvisyyttä

Blogi parka on ollut rumasti heitteillä, mutta älkää luulko, että täällä on tuikattu puikot santaan. Olisi yhtä ja toista, joten aloitetaan suman purkaminen vanhimmasta ja viimeisimmästä valmistuneesta.

Viime kesänä neuloin ensimmäisen Nuvemini ja jäin koukkuun – loputtomien oikeiden silmukoiden neulomisessa on jotain mielettömän meditatiivista. Pian harmaan hattaran valmistuttua laitoinkin uuden Nuvemin puikoille, tällä kertaa Wollmeisen pitsilangasta. Lanka oli saalis ensimmäisistä päivityskyttäyksistäni, joten puolipaniikissa ostoskoriin haalittu vyyhti ei värinsä puolesta ollut ihan täysosuma, mutta hetken Kornblumen sinisyyttä nikoteltuani se alkoi vihjailla haluavansa valkoista parikseen.

Projektissa oli koko ajan jotain hieman pielessä. Lanka oli käsiini aivan liian paksua ollakseen pitsilankaa. Väri arvelutti ennen ja jälkeen valkoisen mukaantulon. Reunuksessa oli paljon mietittävää, mikä häiritsi meditatiivista osuutta huomattavasi. Purin ja neuloin yhä uudelleen, mutta niin vain päättelin huivin silmukat vuoden viimeisenä päivänä. Ja sitten unohdin sen keskeneräisten töiden koriin.

Keväällä tarvitsin jälleen mukana kuljetettavan projektin, jossa riittäisi aivotonta tekemistä pitkäksi aikaa, joten aloitin kolmannen Nuvemin. Ja Louhittaren luolan Vellamossa neulottavaa riitti. Useampi juna- ja automatka, pari sairaalakeikkaa sekä lukemattomat tunnit kotisohvalla.

Vilja

malli: Martina Behmin Nuvem

lanka: Louhittaren luolan Vellamo

(100 % merino)

kulutus ja väri: 300 g Vilja

puikot: 2,75 mm

(Ravelry) 

Ja kun kaivoin käsityökopan pohjalta ruttuisen huivin ja höyrytin sen varovasti, alkoi sekin näyttää varsin mukavalta.

Kornblume

lanka: Wollmeise Lace-garn

(100 % merino)

kulutus ja väri: 336 g Kornblume ja 54 g Natur

puikot: 3,75 mm

(Ravelry)

Mistäs langasta seuraava?

Suoria saumoja

Tuntuu, että tälle tädille on viime aikoina annettu laiskanläksyjä keskeneräisen sietämisen, hetkessä elämisen ja kärsivällisyyden harjoittelemiseen. Elämä tai mikä lie haistatti pitkät meikäläisen suurille suunnitelmille ja tiukoille aikatauluille ja laittoi ihan korkean paikan leirille aiheuttamalla kroppaan pikku vian ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, sinällään vaarattoman ilmarinnan, mutta jonka hoitaminen vaati viikon makoilun sairaalassa.

Toinen kasvattajani näyttää olevan tämä vanha talo. Se ei selvästikään tykkää hoppuilusta. Esimerkiksi sisustuksen kiirehtimisestä ja pakottamisesta se menee aivan mykäksi, mutta jos yhden kohdan laitettuaan malttaa hetken odottaa – muutaman päivän tai viikon – se kyllä kertoo seuraavan siirron. Kuulostaa ihan foliohattuosastolta, mutta tietyllä tapaa asiaintilan hyväksyminen helpottaa kestämään keskeneräisen. Verhottomat ikkunat. Ripustamista odottavat taulut. Sillä jonain päivänä talo kyllä kertoo, mikä taulu millekin seinälle kuuluu. Ja kun se sen tekee, se tekee sen niin äänekkäästi ja vaativasti, että työhön on tartuttava siltä istumalta. Työn tehtyä sitten ihmetellään, miksi ei laitettu hyllyä, taulua tai verhoa tuohon heti, kun siinä selvästi oli sille täydellinen paikka.

Niin kävi myös olo- ja ruokailuhuoneen verhoille. Vanhan kodin olohuoneessa oli verhot Marimekon mustavalkoisesta Kaivo-kankaasta, mutta kaksi sivuverhoa ei kolmelle ikkunaparille riittänyt mitenkään, ja toisaalta en halunnut samaa kuosia enää lisääkään. Kolme kuukautta antoi idea odottaa itseään, mutta kun se lopulta tuli, oli visio kirkas.

Verhot.

Kankaat Marimekon mallistosta. 

Kuosit vasemmalta oikealle 

Kaivo, Vatruska, Räsymatto, 

Korsi, Maalaisruusu ja Kaivo.

Hyödynsin vanhat verhot ja valitsin niille seuraksi muita mustavalkoisia sekä hieman harmaata ja keltaista. Kuoseja, jotka miellyttävät silmää, mutta joita en yksistään jaksaisi koko seinän leveydeltä katsella. Yksittäisen verhon verran ostaessani vältyin raportin kohdistamisilta ja siten ostamasta kohtalaisen hintavia ylimääräisiä senttejä. Idea tuntuu ja näyttää omaan silmään niin toimivalta, että suunnittelen jo joulun tullen laittavani yhden verhon tilalle jotain punaista tai vihreää. Ja pääsiäisenä jonkun sesonkiin sopivan. Minä, joka olen aina ihmetellyt joulu- ja kesäverhojen tarpeellisuutta.

Varavarjo

Muistatteko mysteeriklubilaisen? Sen, jonka neuloin sinnillä valmiiksi asti, vaikka epäilytti muoto ja vyyhdin värisävyerot solmun eri puolilla. Ei meitä lopulta oltu tarkoitettu toisillemme. Muutaman hetken mietittyäni purin Varjon ja neuloin langan uudelleen, koska siihen tykästyin kovasti.

Varavarjo

malli: Carina Spencerin Scalene

lanka: Madelinetoshin Tosh Merino Light

(100 % merinovillaa)

kulutus ja väri: 88 g Charcoalia (harmaa) 

ja 55 g Antleria (vaalea)

3,5 mm puikot

(Ravelry)

Tämän mallin juju on epäsymmetrisessä muodossa ja kolosessa, josta huivin toisen liepeen voi pujottaa.

Varavarjon kanssa me ollaan kyllä oltu ihan erottamattomia viime viikot.

Iloista vappua!

Iines

Remontti- ja muuttotouhut muun elämän ohessa ovat vieneet kaiken ajan ja imeneet mehut niin, että neuleet ovat hissukseen valmistuneet viimeistelyvaiheeseen asti ja jääneet siihen. Iinekset sain sentään käyttöön asti jo keväthangille. Niiden rakennusaineet tulivat Villavyyhdin suuren suomalaisen neulekerhon syksyn viimeisessä lähetyksessä. Valitsemani värimaailma oli syksyn lämmin hehku, mutta hehkuva oranssi oli aivan täydellinen voimaväri myös kevään kirkkaaseen aurinkoon, jolla usein on taipumus uuvuttaa minut!

malli: Suvi Simolan Iines

lanka: Hopeasäikeen Merino

(100 % merinovillaa)

väri ja kulutus: Syksyn lämmin hehku,

kauluriin 58 g ja kämmekkäisiin 36 g

puikot: kauluriin 4,0 mm ja 

kämmekkäsiin 3,0 mm

(Rav-elry)

Pitsinen mallineule on joustava ja vaikka neulekäsialani on napakahko, jouduin ottaa kämmekkäisiin ohjetta pienemmät puikot ja jättää pitsikuvioiden nurjista välisilmukoista yhdet pois, että sain kämmekkäät sopiviksi kapeisiin käpäliini. Lanka on aivan ihanaa, pyöreää ja kuohkeaa, mutta kestää kuitenkin hyvin kulutusta: koko kevään ahkerasta käytöstä huolimatta setti ei ole nyppääntynyt lainkaan.

Tänään ei kädessä enää ollut liukuri vaan harava. Enpä olisi ikinä uskonut.

Hän on täällä taas

Neiti kevät. Minä myös.

Kettutyttö

Blogin hiljaiselo on näennäistä. Minä kyllä neulon. Sitkeästi joka ilta tikutan muutaman silmukan, ja valmistakin olen saanut, mutta viimeistelykeiju on taas puuhakas jossain toisaalla. Jos tapaatte, pyytäisittekö piipahtamaan?

Pakko on paras muusa, joten kummitytön huivi oli pikaisesti pääteltävä ja kuvattava muutama tunti ennen syntymäpäiväjuhlille lähtöä.

Kettupuuhka

malli: Muumurun ohjetta hieman soveltaen

lanka: Cascade Heritage Solids

kaksinkertaisena

(75 % merinoa, 25 % nylonia)

väri ja kulutus: 15 g valkoista (5618) 

ja 32 g punaista (5642)

4 mm puikot

(Ravelry)

Tein huivin hieman Muumurun ohjeesta poiketen, koska halusin välttyä ompelemasta. Loin Judy's Magic Cast-onilla 24+24 silmukkaa, joista toiset jätin puikolle odottamaan ja toisilla neuloin ketun pään: ensin kaventaen nenän kärjen neljään silmukkaan ja sitten lisäten takaisin 24:ään silmukkaan. Neuloin puikolla odottavat luodut ja neulotut kuonosilmukat yhteen ja jatkoin punaisella ketun vartalon (24 silmukalla). Korvia varten nostin silmukat suoraan kuono-osasta. Silmiksi 6-milliset turvasilmänapit.

Take away

Sain tunnustuksen, lämmin kiitos Outi ja siina*k!

Tunnustuksen saajan tulisi
- kiittää tunnustuksen antajaa ja linkittää hänen bloginsa
- valita viisi (5) ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa, ja kertoa tunnustuksesta jättämällä kommentit kyseisiin blogeihin
- toivoa, että tunnustuksen saajat antavat sen eteenpäin.

Minulla on viime aikoina ollut hirmuinen kiire toisaalla elämässä, ja blogien seuraaminen on jäänyt harmillisen satunnaiseksi. Aktiivisen surffaamisen sijaan olen ehtinyt vain tarkistaa syötteenlukijan ilmoittamat päivitykset, ja välillä tuntuu että niitä päivityksiä tulee varsin harvakseltaan. Varmasti kiire kiusaa muitakin kuin minua, mutta ilmeisesti osa suosikeistani on huomaamattani muuttanut uusiin osoitteisiin. Toisaalta olisi riemastuttavaa löytää uusia ihania blogeja. Siksipä teenkin näin:

Jätän tunnustuksen vapaasti mukaan otettavaksi ja toivon, että löytäisin itselleni tällä tavoin kivoja, inspiroivia, ihania blogeja seurattavaksi!

Taiteilua

Kuka luuli, että paperinuket olisivat jotenkin vanhanaikaisia? Ainakaan meillä ne eivät ole pois muodista. Melkein joka päivä syntyy uusi. Se piirretään ohuelle pahville ja väritetään huolella valmiiksi. Pyydetään aikuinen apuun saksien kanssa ja sitten leikitään.

Huomasimme, että juuri viisi vuotta täyttäneestä Esikoisesta on yhtäkkiä tullut tosi taitava piirtäjä. Ylhäältä alas: työmies, kaksi hurjaa merirosvoa, kummitus, kissa ja merirosvokilpikonna sekä alinna Herra Huu.

Nukkavieru

Yleensä olen tosi tarkka siitä, että en ota tai päästä uutta neuletta käyttöön ennenkuin siitä on kuva. Nyt tein poikkeuksen. Ensinnä ihan käytännön syistä. Joululahja valmistui vasta aatonaattona ja piti saada pikaisesti pakettiin. Ja kun se paketista otettiin esille ja välittömästi käyttöön, ei sattunut kamera sillä ajatuksella päivänvalossa käteen, että otetaanpas hyvät huivikuvat.

Toisekseen sallin poikkeuksen, koska ei ole ikinä käynyt näin.

Pari viikkoa sitten otin joululahjahuivin esiin ja kuvattavaksi, mutta mitä. Kolmen viikon käytön jäljiltä aivan hipertynyt ja nyppyyntynyt! Ei hyvä. Kaivelin vertailuun Miehen edellisen huivin, joka valmistui lähes vuosi sitten, mutta on ahkerasta käytöstä huolimatta yhä siisti.

Näytti siltä, että kirjavan Cascade Heritage Silk -merinosilkkisekoitteen lisäksi myös saman firman yksivärinen Heritage-sukkalanka oli nyppääntynyt, joten huolissani kysyin siskolta, ovatko hänen samaisesta lankalaadusta tehdyt sukat missä kunnossa. Kissapolvarit ovat kuulemma siistit edelleen, joten ehkä minulle vain osui nyt kehnot yksilöt. Vai minkälaisia kokemuksia teillä on ollut näistä langoista?

malli: Susanne Reesen Boomslang

lanka ja kulutus: Cascade Yarns Heritage Silk Paints, 79 g,

(85 % merinoa ja 15 % silkkiä)

ja Cascade Yarns Heritage, 95 g,

(75 % merinoa ja 25 % nylonia)

3,5 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Sääli silti. Huivi oli kaunis, ja mieluinen tuntuu olevan, sillä vielä nukkavierunakin se kelpaa kieputettavaksi kaulalle.

Huivia en voi enää pelastaa, mutta toisen kuluneen kohteen voin, ja tarmo on suunnattu nyt sinne. Pientä laittoa.