Waste is what is left when imagination fails.

Taide on kuusivuotiaani, sitaatti prof. Christian Ekbergiltä.

Raidallisia asioita

Talvi taisi jo mennä? Kyllä minä silloinkin neuloin, mutta valmistuneet jäivät aikanaan raportoimatta. Luultavasti siksi, että oli liian pimeä kuvata yhtään mitään ja toisaalta ehkä siksi, että töissä on ollut raivokkaan kirjoittamisen vaihe, joka vei huvituksen kaikelta vapaa-ajan kirjoittamiselta. Nyt on taas valoa paremmin ja intensiivinen vaihe vaihtumassa toiseen – katsotaan, mitä se jatkossa blogin kannalta tarkoittaa.

Mutta nuo mainitut valmistuneet, ne ovat raidalliset. Joku kumma epidemia vaivaa täällä.

malli: Lea Viktorian Strandwanderer

lanka: Wollmeise Pure

(100 % merinovillaa)

kulutus ja väri: 150 g Emil (WD)

3,0 mm puikot

(Ravelry)

Minä herkästi sorrun pätkärääkättyihin lankoihin. Niiden ongelma vain on siinä, että vaikka vyyhdillä ovat kuinka kauniit, ovat ne neulottuna pintana usein aivan kammottavia värioksennuksia. Strandwanderer on kuitenkin malli, joka tekee pätkävärjätylle langalle kunniaa! Teen luultavasti joskus toisenkin (minulla on varastossa aika paljon niitä huonosti käyttäytyviä monivärisiä vyyhtejä...), mutta ensin on pakko antaa unohduksen hoitaa vastenmielisyys noita lyhyitä kerroksia kohtaan. Huivi oli hieman tosi rasittava neuloa lyhyiden, kohtisuorien kerrosten takia ja eteni hitaasti, kun välillä oli pakko pitää taukoa, mutta valmiina palkitsi kaikki vaivat.

malli: sukka varpaista varteen, 

64 s jalkaterään, 80 s varteen.

lanka: mustia ja harmaita sukkalankajämiä, 

yhteensä 64 g koon 33 sukkaan

2 mm puikot

(Ravelry)

Pellintiukka sukkakäsiala on ihan älyttömän hyvä juttu siinä mielessä, että neulomani sukat kuluvat tosi harvoin puhki. Mutta ei auta vaikka sukka on ehkä, jos se on liian pieni. Ja se on aika noloa, kun neulojan lapsella on liian pienet villasukat. Onneksi minä en kuitenkaan ole ainoa lasteni sukittaja, koska nämä jannut kasvavat maata pitkin.

Näihin sukkiin Esikoinen sai esittää väritoiveen. Hän halusi mustaa ja harmaata. Äidin poika.

malli: Isabell Kraemerin Paulie

lanka: Drops Alpaca

(100 % alpakkaa)

kulutus ja väri: 325 g harmaata, 50 g oranssia

3,0 mm puikot

napit Villavyyhdistä

(Ravelry)

Neuloin Still lightini Dropsin alpakkalangasta ja ihastuin ikihyviksi. Niinpä tikuttelin siitä uuden lempitakin. Se on ollut koko talven ahkerassa käytössä, mutta napakkaan tiheyteen neulottu alpakka on pitänyt pintansa tosi hyvin. Ja samaisesta langasta on neulottu talven pimeinä iltoina muutakin, mutta siitä myöhemmin, koska se ei ole raidallinen...

Pistaasia ja hopeapatinaa

Lasten villatakit ovat olleet valmiit jo reilun kuukauden, mutta olen pantannut postausta, koska elättelin toiveita saada kunnollisia otoksia takeista käytössä. Marraskuu kuitenkin tarjoaa puitteet lähinnä tärähtäneille ja keltaisille tunnelmakuville, joten olkoon, mennään päivänvalossa otetuilla henkarikuvilla.

Halusin neuloa lapsille lämmikettä talvea varten. Ulkokäyttöön haalarin alle on ohuet merinohaalarit ja -paidat, mutta villatakki sisäkäyttöön puuttui. Semmoinen, jonka voi helposti kiskaista ylleen ja säädellä napituksella, jos uusi koti osoittautuu talvipakkasilla vetoisaksi ja lattiat viileiksi. Poikaset saivat valita värit ja ilmeisen laatutietoisina iskivät kyntensä Wollmeise-laatikoihin.

Raidalliset

malli: perusraglan ylhäältä alas,

nappilista ja resori kierretyin silmukoin

lanka: Wollmeise DK

(100 % merinoa)

värit: Pistazie, 47 Ag ja Natur

3,5 mm puikot (tiheys 24 s/32 krs)

napit Nappitalosta

(Ravelry)

Tuntuu, että pojille on tosi vähän neuleohjeita. Ei löytynyt nytkään semmoista, jota olisin voinut suoraan käyttää, joten neulomalla, kokeilemalla, purkamalla, neulomalla ja taas sovittelemalla päästiin perille. Mutta hyvät tuli!

Kettutyttö

Blogin hiljaiselo on näennäistä. Minä kyllä neulon. Sitkeästi joka ilta tikutan muutaman silmukan, ja valmistakin olen saanut, mutta viimeistelykeiju on taas puuhakas jossain toisaalla. Jos tapaatte, pyytäisittekö piipahtamaan?

Pakko on paras muusa, joten kummitytön huivi oli pikaisesti pääteltävä ja kuvattava muutama tunti ennen syntymäpäiväjuhlille lähtöä.

Kettupuuhka

malli: Muumurun ohjetta hieman soveltaen

lanka: Cascade Heritage Solids

kaksinkertaisena

(75 % merinoa, 25 % nylonia)

väri ja kulutus: 15 g valkoista (5618) 

ja 32 g punaista (5642)

4 mm puikot

(Ravelry)

Tein huivin hieman Muumurun ohjeesta poiketen, koska halusin välttyä ompelemasta. Loin Judy's Magic Cast-onilla 24+24 silmukkaa, joista toiset jätin puikolle odottamaan ja toisilla neuloin ketun pään: ensin kaventaen nenän kärjen neljään silmukkaan ja sitten lisäten takaisin 24:ään silmukkaan. Neuloin puikolla odottavat luodut ja neulotut kuonosilmukat yhteen ja jatkoin punaisella ketun vartalon (24 silmukalla). Korvia varten nostin silmukat suoraan kuono-osasta. Silmiksi 6-milliset turvasilmänapit.

Taiteilua

Kuka luuli, että paperinuket olisivat jotenkin vanhanaikaisia? Ainakaan meillä ne eivät ole pois muodista. Melkein joka päivä syntyy uusi. Se piirretään ohuelle pahville ja väritetään huolella valmiiksi. Pyydetään aikuinen apuun saksien kanssa ja sitten leikitään.

Huomasimme, että juuri viisi vuotta täyttäneestä Esikoisesta on yhtäkkiä tullut tosi taitava piirtäjä. Ylhäältä alas: työmies, kaksi hurjaa merirosvoa, kummitus, kissa ja merirosvokilpikonna sekä alinna Herra Huu.

Sukkasatoa

Toinen yritys kerätä satoa ei ollut paljon ensimmäistä häävimpi. Tai miten sen ottaa... tuplasin tuloksen. Saaliin kaksinkertaistaminen ei kuulosta ollenkaan yhtä surkealta kuin kaksi paria?

Sen verran sain valmiiksi asti. Yhden parin itselle ja toisen lapselle.

malli: Lana Holdenin Skew

lanka: Handun Merinosukkalanka
(100 % merinovillaa)
kulutus ja väri: 82 g, Piaf

puikot: 2,5 mm, joustimessa 2,0 mm

(Ravelry)

Kolmannet skewit, mutta eivät varmasti vieläkään viimeiset! Lanka tarttui mukaan elokuussa Pukkilan puikkopäiviltä – kengät valitsivat itselleen kaverin.

Lapsen kumisaapassukkiin löytyi lanka jämänallelaatikosta. Minusta niistä tuli ihan nätit, mutta käyttöön eivät ole vielä kelvanneet. Kuvat sain sentään maaniteltua.

malli: varpaista varteen, 

kantapää lyhennetyin kerroksin

lanka: Novita Nalle

(75 % villaa, 25 % nylonia)

kulutus: 75 g

puikot: 2,5 mm

(Ravelry)

Ehkä tästä toisesta kokemuksesta voisi jo ottaa opiksi – minusta ei selvästi ole keskittymään pelkkään sukankutomiseen kokonaiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Sukka on projekti, joka etenee muiden projektien rinnalla. Omaan tahtiin. Pakottamatta.

Kiukkutiput

Kesällä oli isot kisat ja niiden ohessa Ravelryssa tempaus. Aiemmissa yhteyksissä tempauksen nimi oli Ravelympics, mutta nyt eräs iso rapakontakainen olympiakomitea oli sitä mieltä, että käsityöharrastajien leikkimielisen kisailun nimi halventaa olympialaisten "todellista henkeä", joten tänä vuonna tempoiltiin nimellä Ravellenic Games.

Minun oli tarkoitus tehdä lapsille kauan sitten luvatut lelut sopivasti kisatunnuksen väreissä. Mutta sepä olikin yllättävän työläs projekti, johon kaksi viikkoa ei riittänyt. Kaksi raivokasta tirppaa sain kisojen aikana valmiiksi asti ja loput hyvälle alulle, joten tulin palkituksi sarjoissa Toy toss, Synchronized stashbusting ja Cast on trapshoot. Kisaväsymys oli kuitenkin niin kova, että viimeinen keskeneräinen valmistui vasta eilen.

 malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Blue Bird

(Ravelry)

 

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Yellow Bird

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Black Bird

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Cardinal

(Ravelry)

malli: Deborah Hutchinsonin Angry Birds – Pig

(Ravelry)

Kaikki hahmot on virkattu Novitan Tennessee-langasta 3 mm:n koukulla. Possulla on 9 mm:n turvasilmät ja muilla 6-milliset.

Lapset ovat aivan onnessaan ja tyytyväinen olen itsekin, mutta ihan hetkeen en tee yhtään näperrysvirkkuuta.

Uusi kruunupää

Heti kun kesällä sain ensimmäisen kruunun valmiiksi, aloitin toisen ja varsin nopeasti sainkin virkkuun tehtyä. Siihen pisteeseen, että enää olisi tarvinnut vain tärkätä se muotoonsa. Vaan viimeistelykeijuapa ei näkynyt missään. Kuukausitolkulla makasi valmis kruunu velttona keskeneräisten kopassa.

Erikoista sinänsä, sillä eka kruunu on ollut todella ahkeralla leikillä. Ja outoa semminkin, kun kultalangan ja erikeeperin yhdistäminen osoittautui käytössä täydelliseksi liitoksi: milloin kruunun päälle on istuttu tai astuttu, milloin se on survottu päiväkotikassiin linttaan, mutta joka kerran sen on saanut vähillä pyörittelyillä väännettyä takaisin muotoonsa. Luulisi siis, että olisi löytynyt motivaatiota saattaa toinenkin kruunu pian käyttövalmiiksi, mutta vasta pienen kruununprinsessan syntyminen naapurimaahan sai tämän tasavaltalaisen tarttumaan tahmaiseen liimahommaan.

 malli: Gertrud Bjurmanin Medaljonki

Virkkaa, neulo, solmeile -kirjasta (1974)

lanka: Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: 20 g

2,0 mm virkkuukoukku

tärkkäys Erikeeper–vesi-liuoksella
(Ravelry)

Ohje on samaisesta Virkkaa, neulo, solmeile -vihkosesta kuin ensimmäisen kruunun. Tihrustelin sitä jälleen Virkatun linnun kuvasta, mutta lopulta löysin itselleni oman kappaleen Vancouver Island Treasures -nettidivarista. Olisipa kiintoisaa tietää, minkälainen on ollut tuon lähes neljäkymmentävuotiaan paluumuuttajavihkosen matka ja tarina, ennen kuin se päätyi maailmanlaajuisen tietoverkon avustamana Kanadan kautta takaisin koti-Suomeen!

Ritarillista

Joskus prinssillisiin velvollisuuksiin kuuluu taistella lohikäärmeitä vastaan, ja silloin on prinssillä hyvä olla suojanaan ritarin haarniskapaita.

Mithril

malli: omasta päästä

lanka: Novita Silver ja Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: alle viisi kerää hopeaa, 

jokunen metri kultaista

4,5 mm pyöröpuikot

3,0 ja 4,0 mm virkkuukoukut

(Ravelry)

Haarniskapaidan neuloin ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Pääntien, hihansuut ja helman huolittelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Rullaa ne mokomat siitä huolimatta.

Helman ja pääntien halkioihin vähän kultaa joukkoon ja napit, jotka kesällä kaiveltiin lähikangaskaupan poistolaarista. Ne ovat ehkä sittenkin liian painavat tähän pukineeseen, mutta ei niitä kuulemma saa enää ottaa pois. Olkoot sitten, jos eivät menoa hidasta.

Kultaa ja hopeaa

Jalometallivärien kimallusta kaamosmasennuksen karkottamiseksi.

Kruunu

Alkukesästä huomasin marketin lankahyllyssä kultaista ja hopeista lankaa. Jotain kohtuullisen kammottavaa keinokuitua, mutta kummalla tavalla kiehtovaa. En tokikaan heti keksinyt mihin sitä voisi käyttää, joten jätin hyllyyn. Kun myöhemmin näin Mrs Marplen virkkaaman kruunun, sisäinen harakkani muisti kultalangan. Sitä oli sitten haettava.

malli: Kukkapenkki
Virkkaa, neulo, solmeile -kirjasta (1974)

(ohjeesta kuva Virkattu lintu -blogissa)

lanka: Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: 21 g
2,0 mm virkkuukoukku

tärkkäys Erikeeper-vesi-seoksella

(Ravelry)

Loppusuoralla

Enää viisi kyhäilypäivää jäljellä, ja homma on varsin hyvällä mallilla. Vain yksi työ on reilusti kesken, uskon silti ehtiväni. Succaplokeilla lepää valmis pari kuivumassa, ja huivi odottelee pingotettuna lankojenpäättelyä. Pikkuruinen virkkuuprojekti empii keskeneräisten joukossa: sen voin ajan loppuessa kesken julistaa valmiiksi, mutta mielelläni tekisin sille vielä pari kaveria.

Takakaarteessa ja kalkkiviivoilla kirivien lisäksi muutama on ehtinyt jo hyvinkin tasata hengityksensä odottaessaan raportointivuoroa. Ne saavat sen nyt.

Pitsinen, KYH #18

malli: Mary Oljen Uusi pitsikirja, s. 19

Kuva 22 Pyörylä Kukka ja perhoset -mallia muokaten

lanka: Novita Kotiväki

(100 % puuvillaa)

kulutus ja väri: 30 g valkoista (010)

2,0 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Pitsisen tein tavoilleni uskollisena kahteen kertaan. Ensin orjallisesti Oljen ohjetta noudattaen, minkä tietysti olisin jo tehdessäni tajunnut hölmöksi jos yhtään olisin ajatellut, sillä pitsiliinan sijasta halusin tehdä kulhon. Vasta kun sovittelin valmista liinaa pingotusalustaksi aikomani astian päälle keksin, että sen muotoilu kulhoksi olisi huomattavasti helpompaa, jos ei se olisi kuin liina, sievästi tasainen.

Niinpä purin virkkuun kukkaan asti ja tein uloimmat kierrokset uudelleen, nyt liian pieniksi niin, että liinan reunat kupruilivat pois tasosta.

Liinan tärkkäsin erikeeper–vesi-seoksella (arviolta 4–5 osaa liimaa ja yksi osa vettä) ja pingotin kulhon päälle. Kulhon vuorasin t-paidalla, johon sain nuppineulat kiinnitettyä, ja tuorekelmulla, ettei liina liimautuisi kiinni t-paitaan. Tärkkäysseuraa Pitsinen sai lumihiutale-KYHeistä #20 ja #24 (liima ja vettä noin 1:1).

mallit: Margaret Kiprenkon Maggie's Snowflake 1

ja Deborah Atkinsonin Golden Anniversary Snowflake

lanka: Novita Virkkauslanka

(100 % puuvilla)

valkoinen (011)

1,5 mm virkkuukoukku

(Ravelry-linkit)

Esiteltäköön myös #22 eli Pikkiriikkisten vielä pienemmät sisaret sekä se empivä projekti #9, joka kyllä saa toverin jos toisenkin, mutta ne eivät välttämättä ehdi kyheiksi.

 

Vielä pienemmät

malli: Sylvia Schuchardtin Little Button Loafers

lanka: Novita 7 Veljestä

punaista, mustaa ja oranssia

3 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Karkkipäivä

malli: Pinwheel Candy (Lion Brand Yarn)

puuvillajämiä

3 mm virkkuukoukku

(Ravelry)