Mutta nuo mainitut valmistuneet, ne ovat raidalliset. Joku kumma epidemia vaivaa täällä.
malli: Lea Viktorian Strandwanderer
lanka: Wollmeise Pure
(100 % merinovillaa)
kulutus ja väri: 150 g Emil (WD)
3,0 mm puikot
(Ravelry)
Minä herkästi sorrun pätkärääkättyihin lankoihin. Niiden ongelma vain on siinä, että vaikka vyyhdillä ovat kuinka kauniit, ovat ne neulottuna pintana usein aivan kammottavia värioksennuksia. Strandwanderer on kuitenkin malli, joka tekee pätkävärjätylle langalle kunniaa! Teen luultavasti joskus toisenkin (minulla on varastossa aika paljon niitä huonosti käyttäytyviä monivärisiä vyyhtejä...), mutta ensin on pakko antaa unohduksen hoitaa vastenmielisyys noita lyhyitä kerroksia kohtaan. Huivi oli
malli: sukka varpaista varteen,
64 s jalkaterään, 80 s varteen.
lanka: mustia ja harmaita sukkalankajämiä,
yhteensä 64 g koon 33 sukkaan
2 mm puikot
(Ravelry)
Pellintiukka sukkakäsiala on ihan älyttömän hyvä juttu siinä mielessä, että neulomani sukat kuluvat tosi harvoin puhki. Mutta ei auta vaikka sukka on ehkä, jos se on liian pieni. Ja se on aika noloa, kun neulojan lapsella on liian pienet villasukat. Onneksi minä en kuitenkaan ole ainoa lasteni sukittaja, koska nämä jannut kasvavat maata pitkin.
Näihin sukkiin Esikoinen sai esittää väritoiveen. Hän halusi mustaa ja harmaata. Äidin poika.
malli: Isabell Kraemerin Paulie
lanka: Drops Alpaca
(100 % alpakkaa)
kulutus ja väri: 325 g harmaata, 50 g oranssia
3,0 mm puikot
napit Villavyyhdistä
(Ravelry)
Neuloin Still lightini Dropsin alpakkalangasta ja ihastuin ikihyviksi. Niinpä tikuttelin siitä uuden lempitakin. Se on ollut koko talven ahkerassa käytössä, mutta napakkaan tiheyteen neulottu alpakka on pitänyt pintansa tosi hyvin. Ja samaisesta langasta on neulottu talven pimeinä iltoina muutakin, mutta siitä myöhemmin, koska se ei ole raidallinen...


