Toinen

Tämän aamun Hesarissa oli juttu Veera Välimäestä. Kuvassa hänellä oli kesän hittihuivi harteilla, ja siitä tuli mieleeni oma raportoimattomani.

malli: Veera Välimäen Color Affection

lanka: The Plucky Knitter Plucky Feet

(90 % merino, 10 % nylon;

389 m / 115 g)

kulutus ja väri: 87 g sinistä (Bleu),

62 g ruskenharmaata (Flannel) ja

93 g vihreää (Olive Bar)

4,0 mm puikot

(Ravelry)

Kun neuloin ensimmäisen Color Affectioni, ihastuin paitsi malliin myös lankaan. Plucky Knitterin Primo Fingering oli puhdasta luksusta, ja sitä tilaisin kernaasti lisääkin, mutta kauppa täydentyy valitettavan harvoin. Kerran kuitenkin osuin päivitykseen, jossa myynnissä oli mysteerisettejä samaan Color Affection -huivimalliin, mutta tällä kertaa lankana Primoa hieman arkisempi Plucky Feet. Arkisempi tarkoittaa, että ei kashmiria – "pelkkää" merinoa ja kymmenys muovia. Olenko hieman hemmoteltu?!

Mysteerisetin vaihtoehdot olivat cool ja warm. Valitsin viileän ja hämmästyin kovin saadessani paketin. Minun silmääni nämä sävyt ovat paremmin lämpimän kuin kylmän puolella – hehkuvan kesän sininen taivas, syvä vihreä ja multaa niiden alla.

Huivi oli yhtä kiva neuloa toisenkin kerran. Sisko suostui kuvausassariksi ja taikasanoilla "ihanat värit" sai huivin omakseen.

Ohutta yläpilveä

Minä en neulo suoranaisesti tarpeeseen – ellei neulomisen meditatiivista, päätä hoitavaa vaikutusta sellaiseksi lasketa. Villasukkia en välttämättä tarvitse: olen jo monet talvet pitänyt jalkani lämpiminä Lankamaailma Nordiasta ostamillani alpakkasukilla. Ne kun pukee suoraan iholle, ei kenkään tarvitse paukkupakkasillakaan muuta. Vuosiin en ole tykännyt neuloa itselleni villapaitoja tai -takkeja. Niistä on tavannut tulla liian paksuja ja hiostavia, mikä saattaa toki johtua käyttämieni lankojen paksuudesta ja sisältämästä keinokuidusta. Kaikista mieluiten pukeudun ostoneuleeseen, joka on ommeltu kasaan ohuesta merinovillaneuloksesta. Huiveja ei kukaan oikeasti tarvitse niin monta, että pelkällä tarpeella selittäisi kuluneen vuoden aikana valmistuneet kymmenen huivia omaan käyttöön.

Olen kyökkipsykologisoinut neulomiskäyttäytymistäni ja tullut siihen tulokseen, että useimmiten neulon kokeillakseni. Kokeilen tekniikkaa, uutta lankaa tai itseäni. Sukkia olen neulonut kokeillakseni kauniita malleja ja mielenkiintoisia toteutuksia sekä testatakseni tekniikoita. Kun vuosien neulomistauon jälkeen aloitin leuhkasti pitsipolvareilla ja Sylvillä tai tein ensimmäisen pitsihuivini ohuella pitsilangalla, haastoin itseäni. Osaanko.

Alkuvuodesta näin Ravelryssa anna186:n upean Nuvemin. Piti jälleen kokeilla – lankaa ja omaa kestävyyttä. Ohuen ohuesta langasta noin tsiljoonabriljoonaa silmukkaa. Jaksanko.

Hetken ihmettelin ColourMartin kehuttua valikoimaa ja päädyin sekoitelankaan, jossa on kashmiria, silkkiä ja merinoa. 150 gramman tötterössä yli kaksi kilometriä lankaa!

ColourMartin langat on käsittääkseni tarkoitettu ensisijaisesti teolliseen koneneulontaan, mistä syystä ne on päällystetty jonkinlaisella silikonilla, ja lanka tulee pestä öljystä puhtaaksi kuumassa astianpesuainevedessä joko ennen tai jälkeen neulomisen. Tuntuma langassa ja siten myös siitä neulotun pinnan tiheys muuttuu kovasti pesussa, joten projekti alkoi tavallista paljon huolellisemmalla mallitilkun neulomisella ja pesemisellä.

Mallitilkun perusteella loin 460 silmukkaa ja aloin neuloa. Oikeaa silmukkaa toisensa perään, joka toisella kierroksella 12 silmukkaa massaan lisäten.

Nimbo culumos
malli: Martina Behmin Nuvem

lanka: ColourMart 2/28 NM laceweight,

60 % merinoa, 20 % kashmiria ja 20 % silkkiä

kulutus ja väri: 150 g (2100 m) Griggio Medio

2,75 mm pyöröpuikot (1,5 m)

(Ravelry)

Ja jaksoinhan minä. Yhteensä yli 177 000 silmukkaa. Lopputulos on jotain aivan jumalaista: henkäyksen kevyttä ja ohutta, pehmeän lämmintä hattarapilveä. Enköhän minä tämän sittenkin tarvitse!