maanantai 26. syyskuuta 2011

Ylellistä ihanaa

Sukkasadon ensimmäinen pari siis valmistui, ja niistä tuli lopulta oikein kivat. Mutta ennen sukkasatoskewejä sain valmiiksi jotain aivan ihanaa.

Syyskuun alkupuolella toi posti Handun Ylellisyysseuran ensimmäisen lähetyksen, kaksi vyyhtiä perulaista alpakkasilkkiä. Aivan käsittämättömän pehmeää luksusta, johon Ilu oli valinnut värin kuin minua ajatellen.

Muutaman päivän etsin sopivaa ohjetta suorastaan maanisena. Mielessä oli hartialämmitin. Mieluiten palmikkokuviota, mutta ei mitään liian monimutkaista – jotain yksinkertaista, että lanka saisi jäädä pääosaan. Löysin paljon kauniita malleja, joista osa päätyi jonoonkin, mutta juuri tälle langalle täydellistä ei hakuihini osunut. Hinku tehdä oli kuitenkin niin kova, että loin vain reippaasti silmukat ja aloin veivaamaan peruspalmikkoa. Tavoilleni uskollisena tein ja purin, tein ja purin, mutta lopulta päädyin tähän. Ja olen niin tyytyväinen, että!

Hyvä, lämmin, hellä
malli: oma sovellus ikiaikaisesta peruspalmikosta
lanka: Handun käsinvärjättyä
(80 % extrafine alpakkaa ja 20 % silkkiä)
väri ja kulutus: Musta kulta, 2 vyyhtiä
vyyhdissä 166m /100 g
6 mm pyöröpuikot

Aluksi ajatukseni oli kaventaa reippaammin, mutta matkalla muutin mieltäni ja jätin pääntien avaraksi, koska näin lämmittimen voi kiepauttaa kaksinkerroin kauluriksi.

Puikkosuositukseksi oli annettu 4–5 mm, mutta minulla on tiukkaa neulovan identiteetti, ja halusin neulepinnasta ilmavan ja pehmeän, joten valitsin 6 mm:n puikot. Loin 168 silmukkaa (cable cast on) ja tein suljettuna neuleena kuuden ja kahden silmukan peruspalmikoita 14 toistoa (6o, 2n, 2o, 2n; kuuden silmukan palmikkokierto 8 krs:n välein, kahden silmukan palmikkokierto joka 2. krs).

Kun olin tehnyt viisi kiertoa kuuden silmukan palmikkoon, aloin kaventaa palmikkoraidan kummankin käsivarren kohdalta niin, että kavennusten väliin jäi selkäpuolelle viisi ehjää palmikkoraitaa ja etupuolelle seitsemän. Kuuden silmukan palmikon jaoin yhdeksännen palmikkokierron yhteydessä 2o, 2n -joustimeksi, jossa kaksi oikeaa silmukkaa kiersin kapeaksi palmikoksi.

Neuloin niin pitkästi kuin lankaa riitti. Ja se tulikin käytettyä tarkkaan, viimeisen silmukan pääteltyäni lankaa oli jäljellä kymmenkunta senttiä!

Nyt saavat kylmät tulla (ja työpaikan ilmastointi puhaltaa), minä olen valmis.

Edit 15.12.11. Korjasin linkin silmukoiden luomiseen.

12 kommenttia:

tea kirjoitti...

Tää on niin ihana että taidan matkia/kopioida/varastaa... olen meinaan jo kerralleen purkanut yhden tosta langasta... =)

Outi kirjoitti...

Onpa kaunis lämmitin! Ja näyttääkin tosi lämpöiseltä :)

Miia-Rebekka kirjoitti...

Siis aivan ihana!
Voi olla, että mä varastan idean myös. Miten ihana tuollanen oliskaan täällä meidän kylmässä 70-luvun talossa talvi-iltaisin.

Nina / Kasoittain kirjoja kirjoitti...

Kaunis!

ArualMaria kirjoitti...

Tosi ihana hartianlämmitin! Palmikot toimii tuossa tosi nätisti. Kaunis tuo käsivarren levennyskohta ts. kavennuskohta.

Kottby kirjoitti...

Lämmin kiitos kehukommenteista, tea, Outi, Miia-Rebekka, raitasukka ja ArualMaria!

On hurjan mukava kuulla, että hartialämmittimeni miellyttää myös muiden silmää, joten olkaa toki hyvät ja käyttäkää idea. Vastaan myös mielelläni, jos joku haluaa tietää tarkennuksia omista ratkaisuistani. :-)

Heidi kirjoitti...

Kaunis on ja näyttää niin lämpimältä! vaikka palmikoista en niin välitä niin tuossa ne on jotenkin kivan näköiset :)

P.S. mulla on kandikysely netissä liittyen neulomiseen, jos et jo muualla törmännyt siihen. Käy vastaamassa jos ehdit ja kerro kaverille kans :) linkki: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/29916/lomake.html

Kottby kirjoitti...

Heidi, kiitos! Minäkään en ennen palmikoita juuri neulonut, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet jutella minulle aivan erityisesti... :-)

Kävin vastaamassa kyselyysi. Opiskeluiloa Sinulle!

iikku kirjoitti...

Ihana! Kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaava. Syksyllä ja talvella palmikot alkavat viehättää erityisesti ja niiden neulominen on kiehtovaa kun palmikoista hiljalleen muodotuu kaunis kuvio =)

Linnea kirjoitti...

Oi miten kaunis... Niin malliltaan kuin väriltäänkin. Jostain tollaisesta aina haaveilen, kun kovin herkästi palelen ja kärsin vedosta, mutta jotenkin pelottaa aloittaa ilman ohjetta, enkä ole vielä löytänyt sopivaa. Ehkä joskus :)

Kottby kirjoitti...

Kiitos, iikku! Palmikot todella kuuluvat syksyyn ja talveen, pehmeissä ja paksuissa neuleissa ne ovat parhaimmillaan. Minä olen oikeastaan vasta löytänyt palmikkoneuleet... ehkä ikä yrittää kaivaa minusta esiin klassisempaa pukeutujaa. ;-)

Linnea, lämmin kiitos Sinullekin! Tiedätkös, minä olen jo vähän yrittänyt piirtää tuosta palmikosta ja kavennuksista kaaviota. Katsotaan, osaisinko kirjoitella ohjeenomaisen...

Linnea kirjoitti...

Oi, ohje olis ihana ;)