Ensinnä vaalea-harmaa. Se on Titityyn mysteeriklubilainen, valmiiksi neulottu jo aika päiviä sitten, mutta en ole saanut pingotettua kun epäilyttää kovin. Että osaisinko sittenkään pitää tuon mallista. Madeline Toshin Merino Light on aivan ihana lanka, mutta hieman epäilyttää sekin, että vaalean vyyhdin sisältä löytyi solmu ja yhteen solmitut pätkät eivät olleetkaan ihan samanväriset. Toisesta kuvasta sen näkee – minun silmääni ehkä liiankin selvä sävyero.
Toiseksi tuo vihreä. Onkohan sittenkin liian... noh, vihreä. Sini-valkoisen reuna mietityttää myös. Että oliko visio lopultakaan toimiva.
Ja sitten semmoinen kumma juttu, että aika monella tämän blogialustan käyttäjällä on käytännössä samaan aikaan tullut kuvakiintiö täyteen. Melkoinen sattuma? Minä ajattelin ainakin hetken kokeilla, miten sujuu kuvien näyttäminen Flickrin kautta.
Edit 17.2.2013. Joku kiukkusi Flickrin linkissä ja kuvat lakkasivat näkymästä täällä. Blogialustan kuvakiintiöön oli tullut automaagisesti lisää tilaa, joten laitoin kuvat sinne. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
3 kommenttia:
Tiedän tunteen,. Epäilyttää minuakin monesti, ja juuri niin että se kohdisti oikeastaan kaikkeen samaan aikaan. Mikään ei ole silloin hyvä. Auttaako yhtään jos sanon että vaalea on kaunis, vihreä on vihreä ja sinivalkoinen raikas?
Kauniilta näyttävät kaikki, mutta tunnistan tunteen.
Minulla on ollut jo vuosia maksullinen Flick-tili, jonne pitäisi mahtua määrättömästi kuvia. Suosittelen.
Kauniilta näyttää kaikki, valkoisen-harmaan malli on erilainen, vihreä on ihanan värikäs ja raikas (kaikki näyttää tässä harmaudessa liian värikkäältä paitsi harmaa) ja sini-valkoinen näyttää mielenkiintoiselta ja hyvin isänmaalliselta! Mutta tuota tunnetta on vaikea päästä pakoon...joskus vaan jätän ne epäilyttävät odottamaan ja odotan sitten myöhemmin heti tiedän että epäilyttääkö vielä!
Lähetä kommentti