Meillä ei ole viimeiseen neljään vuoteen baarikaapin sisältöä juuri verotettu. Talletus näyttää kasvaneen korkoa, esimerkiksi varpajaisten yhteydessä kaappiin on käsittääkseni palautettu enemmän kuin juotu pois.
Mies sai ajatuksen päästä eroon osasta väriviinoja, samoin kuin osasta nurkkiin kertyvistä tyhjistä vauvanruokapurkeista. Täytetään purkki rusinoilla, hukutetaan ne hyvään konjakkiin, ja annetaan pois. Kas näin.
No ei tietenkään näin!
Kalastajan vaimo Johanna myönsi muutama päivä sitten olevansa näpertelijä. Postausta lukiessani huomasin, että meillähän asuu sellainen myös! Näpertelijä. Nimittäin mies on meistä yleensä se, joka saa Idean. Ja minä sitten jalostan sitä näpertelemällä. Kas näin!
Niinpä illan pimeässä tehtailtiin konjakkisia glögirusinoita riittävät määrät ja tilaisuuden tullen jaettiin joulukortinomaisesti* ystäville, työkavereille, naapureille ja muille hyville ihmisille, jotka näin joulun alla reitille osuivat.
* Ne kortit jäi sitten tänäkin vuonna lähettämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti