Tykkään paketoida itse, kääriä lahjat kauniiksi. Lauantain ostosreissulla päätin kuitenkin viedä lapsille hankkimani lahjan suuren tavaratalon paketointipalveluun. En halunnut, että he näkevät ostokseni. Jonotin puoli tuntia. Paketointipalvelun tytöillä ei tuntunut olevan mikään kiire. Minulla alkoi jo vähän olla, kun muu perhe odotti nälkäisenä ravintolan edessä. Mutta ei haittaa, ajattelin, pääasia että saan ostokseni kääreeseen ja tekevät huolellista jälkeä.
Vihdoin tuli vuoroni. Minun vuoronumerollani minun paketoijani palveli neljää muuta asiakasta! Sellaisia, joilla oli niin kiire, etteivät voineet jäädä odottamaan vaan halusivat paperia ja narua ja sinettitarroja mukaan, että voivat kotona rauhassa paketoida. Minä en voinut ottaa paperia mukaan, piti saada se lahja heti piiloon, ettei yllätys mene pilalle. Vähän alkoi jo haitata.
Kun tyttö oli palvellut nuo neljä muuta asiakasta (minun vuoronumerollani!), katselin penkiltä kuinka hän ähräsi pakettini kanssa. Ajattelin, ettei tuosta tule mitään. Eikä tullutkaan. Tai tuli, ihan kamala! Paperi oli vinossa ja rutussa ja rumilla, paksuilla taitteilla. Ensin ajattelin sanovani, etten halua noin rumaa pakettia. Ja etten halua, että minun vuoronumerollani, puolen tunnin odotuksen jälkeen, palvellaan niin montaa muutakin asiakasta. Kun ostos oli vihdoin paperissa, miten kuten, katseilta nyt suojassa kuitenkin, pyysin sen mukaan. Sanoin, että on kiire ja laitan narun sitten kotona itse. En sanonutkaan muuta: olin niin kiukkuinen, etten halunnut sylkäistä suuttumusta tytön päälle ja pahoittaa meidän molempien mieltä, parhaansa hän kai teki. Harmitti kuitenkin. Odotin niin pitkään vuoroa ja perhe minua, ja nyt joudun paketoimaan mokoman vielä uudelleen. Pitäisi ehkä laittaa palautetta tavarataloon?
Äidin huivi on hyvällä mallilla. Lanka on ihana, Teeteen Elegant, kampavillaa ja tussahsilkkiä. Se on niin ohutta, että neulon kaksinkertaisena. Puoli kilometriä 50 grammassa. Käärin kerälle kaksi vyyhtiä, yhteensä kilometri lankaa. Sitä keriessä ehti mietiskellä, että sellainen kerijälaite olisikin aika näppärä. Ja jos olisi kerijälaite, pitäisi olla myös vyyhdinpuut. Sen kun kääntäisi kammesta menemään. Saisi kauniita keriä, joita voisi neuloa sisältä. Ei tarvitsisi jahtailla koirankarvaisia lankapalloja tuolien ja kaappien alta tai kahlita karkulaisia sankoon.
Tämä neulomisharrastus on selvästikin välineurheilua, olen huomannut. Ja sitähän on ihan kuin kynsille lyöty ilman kerijälaitetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti