Minun Sylvini

Hän on valmis.

malli: Mari Muinosen Sylvi

lanka: Briggs Little Atlantic

(100 % villaa)

kulutus ja väri: 13 vyyhtiä punaista (73)

6 mm pyöröpuikot (40 cm ja 80 cm)

(Ravelry)

Kun lähes kaksi vuotta sitten näin Tikrun blogissa Sylvin, minun oli pakko saada sellainen ja ostin ohjeen välittömästi. Minulla on paha(?) tapa olla ohjeille uskollinen: lähes poikkeuksetta metsästän ohjeessa mainitun langan ja miltei yhtä usein päädyn samaan väriin kuin mistä mallineule on tehty. Mielikuvituksetonta, myönnän... Langan löysin Kanadasta, Wool Trendsiltä. Atlanticissa oli montakin silmää miellyttävää värivaihtoehtoa, mutta en voinut sille mitään, Sylvi on punainen. Tilasin langat kesäkuussa, ja ne saapuivat etanapostilla viimein elokuussa 2009.

Aloitin Sylvin neulomisen kohta langat saatuani, mutta kuopuksenodottelumaha kasvoi pian ulos kaikista vaatteistani ja samalla lopahti innostus tehdä suuritöistä neulomusta, jonka tulevaisuuden sopivuutta en voinut varmaksi tietää. Kun Kuopus oli syntynyt, jatkoin hissukseen Sylvin parissa kunnes kesällä jouduin taas laittaa työn syrjään ja ottaa tilalle jotain helteisiin paremmin sopivaa. Syksyllä jatkoin, syyskuun lopussa sain takin lähes valmiiksi ja huomasin, että pieleen meni.

Purkamiseen keräsin vimmaa muutaman viikon. Sen jälkeen pidimme, Sylvi(n langat) ja minä, mykkäkoulua pari kuukautta. Tein alta pois sesongin kiireisemmät eli joululahjat ja perheen sukat, ja niiden myötä myös kränävälimme vähän lientyivät. Helmikuun alussa ilmoittauduin Sylvin kanssa Ravelryssä Kahelien Vaatetta päälle -KALiin, ja vaikka neuloin takkia hissukseen, tuumaustaukoja pitäen ja rimakauhua väistellen, eteni se harppauksin ja valmistui alle kuudessa viikossa!

Täytyy tunnustaa, välillä oli usko koetuksella. Tällä toisella yrityksellä aloitin helpoimmasta eli etukappaleesta, ja neuloessa tuntui, että siitä tulee aivan liian pieni. Valmis kappale ennen pingotusta oli hädin tuskin 80 cm pitkä, mutta kastelun ja pyyhkeeseen puristelun jälkeen se oikaisi itselleen lähes 20 cm lisää pituutta! Rouhea lanka myös pehmeni kastelun myötä huomattavasti.

Syksyn 2009 Designer Knitting -lehdessä näin Nicky Epsteinin lehtisoljet ja tiesin heti, että ne ja Sylvini kuuluvat yhteen. Ne sopivat selkämyksen kukkaköynnösteemaan, ja koska takin etupuoli on hyvin yksinkertainen ja selkeä, eivät noin ohjelmalliset kiinnittimet minusta tunnu rauhattomilta tai liioittelulta. Kalvosimiin olisin halunnut solkien sijaan napit, mutta vielä en ole löytänyt sopivia. Siksi laitoin soljet myös hihansuihin. Katsotaan, miten ne käytännössä toimivat: saavatko olla, vai otanko irti ja ompelen kalvosimet vain langalla kiinni.

Kun sovitin valmiin takin, oli hymy herkässä. Ja vaikka meidän taloudessamme ei olekaan rukkia, niin olen minä kehrännyt! Takki istuu aivan täydellisesti, ei valu hartioilta. Jopa jästipäisyyteen asti periksiantamattomasta luonteesta on siis joskus hyötyäkin: kyllä tästä lopulta tuli wow. :-)