maanantai 23. huhtikuuta 2012
Sirpaleaika
Lukeminen on ihanaa. Ennen luinkin koko ajan ja paljon. Vaan nyt en ole vuosiin joutanut tarttua juuri muuhun kuin Tammen kultaisiin kirjoihin, aamun Hesariin ja töissä välttämättömiin. Silloin kun vielä ehdin uppoutua hyvään lukuromaaniin, löytyi aikaa myös kierrellä divareita löytöjen toivossa.
Kerran osui käteen Marie Darrieussecqin kirja Sikatotta, jonka takasivulle edellinen omistaja oli kirjoittanut viestin.
Lohkareaikaa ei ole vielä arjesta irrottaa, joten Kirjan ja ruusun päivän hankinta saa jäädä muiden lohkareiden seuraan odottamaan hetkeään, mutta muuten yritän pientä muutosta asiain tilaan. Tuokioita pienille kirjoille. Aloitan ohuella kylkiäiskirjalla. Jos saisin viestin kirjoittajan tapaan minäkin lukemisen ilosta taas kiinni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Pieninä sirpaleina se sieltä tulee, jos kerran on joskus pitänyt lukemisesta. Minä olen vaimoni neljä vuotta sitten tapahtuneen sairastumisen jälkeen pudonnut lohkareajasta nolla-aikaan ja nyt taas päässyt takaisin sirpaleaikaan. Aamun lehteä en tosin vieläkään ehdi lukemaan!
Sain kirjan luettua. Oli vähän höntti olo, kun tuommoisen pikkuisen, entisessä elämässä kertalukaisun mittaisen kirjan ääreen piti istua monta kertaa ennen kuin sen pääsi loppuun asti. Niitä sirpaleita. Mutta se oli hyvä, kirja ja kokemus! Ilahduttava ja elähdyttävä. Voin suositella!
ps. Ja jos kellä on tiedossa hyviä, pieniä ja nopealukuisia, lyhyitä tarinoita... Saa vinkata!
Lähetä kommentti