Haavistolaisen taivutus virkkuulle

Kesäkuussa reissulla piipahdimme Kaarakan taloon. Rustoopuorista hankintalistalla oli kaksi asiaa, lapsille Tokkuli-käsinukkeja ja mökille tuliaiseksi pohjalaistalon mallinen avainkaappi. Sillä pysähdyksellä emme valitettavasti saaneet kumpaakaan, mutta itselleni löysin ihastuttavan KOTO-tunikan. Tunikakankaan kuva-aiheet ovat eteläpohjalaisista vaakunoista, ja niitä katsellessani sain idean KYH-projektiin.

 

Slipari

malli: oma

kuvio: Eeva Haaviston

Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta

(no. 97 Peräseinäjoki)

lanka: Novita Kotiväki

2 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Mekon kuosista syntyi perusidea Sliparille eli puhelimen suojapussille. Halusin käyttää jotain perinteistä mallikuviota ja sellaisen löytääkseni selasin Mary Oljen ja Eeva Haaviston kirjoneule- ja ristipistokirjoja. Toisaalta tiesin haluavani tehdä kännykkäpussini virkkaamalla, en kirjoneulomalla, että saisin siitä riittävän napakan ja tukevan.

Kirjoneule- tai ristipistomallin yhdistäminen kirjovirkkaukseen ei sitten ollutkaan ihan niin suoraviivaisen helppoa kuin ensi alkuun kuvittelin. Aluksi yritinkin tehdä ihan eri kuviota kuin mikä valmiiseen pussukkaan lopulta valiintui.

Ongelma syntyi siitä, että kirjovirkkausjälki ei ole samanlainen silloin kuin kuvio kallistaa vasemmalle tai oikealle. Yritin ratkaista pulmaa käyttämällä apuna Carol Venturan kehittelemää kirjovirkkauspaperia, mutta se ei toiminut oletettavasti siitä syystä, että hän virkkaa silmukat edellisen kerroksen silmukoiden molempien lenkkien alta. Minä olen aikanani Korsnäsin paitaa tehdessäni opetellut kirjovirkkaamaan silmukat edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan. En halunnut tapaani muuttaa, koska minusta jälki on takareunasta virkaten huomattavasti nätimpi.

Valitsin siis kuvion, joka ei ole symmetrinen, ja ensimmäiselle kuvioriville virkkasin apilan(ko?)lehteä niin, että varsi kallistuu oikealle – siihen suuntaan kuvio käyttäytyykin oikein siivosti. Kokeilemalla ja värinvaihtopaikkaa muuttamalla sain kallistuksen joten kuten toimimaan myös vasemmalle, mutta varsinkin mustissa lehdissä eron huomaa selvästi. Vaan ei haittaa: tähän projektiin olen hyvin tyytyväinen ja kirjovirkkauksen epäsymmetrisyyden otan vastaan vain kiintoisana haasteena, johon palaan varmasti uudelleen.

Viimeisillä kierroksilla reunaan vielä lenksu, ja kesäloman saanut Gollan pussi lainasi lenksuun lukon.