Täytyy myöntää, vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt, että näitä virkattuja ruutuja kutsutaan isoäidinneliöiksi. Ravelryssä sivistyin tässäkin asiassa. Jämälankaneliöiden uuden tulemisen (?) innoittamana kaivoin varastosta esiin Veskan.
Veska valmistui jo monta vuotta sitten. Kesälaukuksi. Festarikassiksi. Sain äidiltäni puuvillalankakerien loppuja (enimmäkseen Novitan Tennesseetä) ja virkkasin niistä kolme laukkua. Veskan kaksi sisarusta päätyivät joululahjoina omille siskoilleni.
Veskaa tehdessäni laitoin huvikseni tunteja ylös. Kahdeksantoista neliön ja olkahihnan virkkaaminen, palojen yhdistely, vuorin ompelu ja viimeistely vei aikaa lähes neljäkymmentä tuntia. Kokonainen työviikko. Ja ikuisen ihmettelyn aihe: miten tässä maa(ilma)ssa voi käsityöläinen elää? Kuka olisi valmis maksamaan huolella ja hellyydellä käsintehdystä vaatteesta ja tavarasta niin paljon, että tekijä saisi työtunnistaan säällisen korvauksen? Ei kai kukaan. Edes niille kiinalaisille, jotka nykyään tekevät kaiken halpakamoista kohtuuttoman kalliisiin brändituotteisiin.
4 kommenttia:
Hieno veska! Kiinnostava tuo tekniikka, jolla olet tehnyt hihnan, pitää tutustua. Itse olen ihmetellyt tuota samaa asiaa eli miten nuo neliöt nyt nostetaan joka paikassa niin kovin esille. "Varastin" anopin ET-lehden kesänumeron joulun aikoihin kun siinä oli niin nätti peitto isoäidinneliöistä ja eiköhän sitten välittömästi pukkaa ohjetta joka tuutista :)
Kommentistasi kaunis kiitos, Helena! Todellakin, noita isoäidinneliöitä virkkaillaan nyt ihan joka paikassa... vaan mikäpäs siinä, ovat monikäyttöiset, helpot tehdä ja niihin saa mukavasti upotettua jämälankoja :-)
Tuo tekniikka, jolla virkkasin Veskan hihnan, taitaa olla nimeltään kirjovirkkaus (tapestry crochet). Se toimii tässä tarkoituksessa tosi hyvin, koska ei jousta yhtään. Hihna ei ole siis yhtään venynyt, vaikka Veskaa on roikoteltu olalla paljon – ja usein ahdettuna varsin täyteen tavaraa. Tekisi mieli tehdä laukku kokonaan tuolla tekniikalla. Olen Ravelryssä nähnyt aika kivoja!
Tosi kaunis laukku!
Ainoa virkkaus, jota osaan, on isoäidinneliö ja heksagon. Vois oikeen joku päivä noista kaikista mun jämälangoistani virkata neliöitä ja kokeilla väkertää oman laukun. Itseasiassa se on ollut mielessä jo kauan sitten, mutta oon niin huono alottamaan mitään.
Kiitos kehuista, Miia-Rebekka! Tykkään laukusta itsekin todella paljon. Kyllähän sitä useimmiten omista töistään tykkää, joo, mutta toisista enemmän kuin toisista, ja tämä on ehdottomasti sellainen josta tykkään enemmän kuin monesta muusta. Siksi sitä varmasti on tullut käytettyäkin niin paljon.
Itselläni on vähän toisin päin... olen tosi hyvä aloittamaan juttuja, mutta joudun välillä patistelemaan sen loppuunsaattamisen kanssa. Olenkin yrittänyt pitää kiinni itselle antamastani säännöstä, että jotain pitää saada valmiiksi ennen kuin saa aloittaa uuden. Ihme nillittäjä! ;-)
Lähetä kommentti